Opetushallitus uutisoi Erasmus+ -ohjelmasta

18.09.2015

Korkeakoulut linjaavat kansainvälistymistään Erasmus-peruskirjaa koskevissa hakemuksissa

Suomalaiset korkeakoulut näkevät opiskelijoiden ja henkilökunnan kansainvälisen liikkuvuuden erilaisina ilmiöinä, joilla on toisistaan poikkeavat päämäärät. Opiskelijaliikkuvuutta tehdään opiskelijaa itseään varten: sen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähdään opiskelijan ammatillinen tai henkilökohtainen kehittyminen. Sen sijaan henkilökunnan liikkuvuuden halutaan tukevan korkeakoulun muuta toimintaa, kuten kansainvälistä hankeyhteistyötä.

Tämä käy ilmi CIMOn julkaisemasta raportista, jossa tarkastellaan suomalaisten korkeakoulujen linjauksia kansainvälistymisestä Erasmus-peruskirjaa koskevissa hakemuksissa. Raportissa esitellään myös tulokset hakemusten pohjoismaisesta vertailusta.

Suomalaiset Erasmus-korkeakoulut painottavat opiskelijaliikkuvuuden kehittämistä koskevissa tavoitteissa määriä: halutaan kasvattaa liikkujien lukumäärää tai saavuttaa tilanne, jossa esimerkiksi 20 % opiskelijoista suorittaa osan opinnoistaan ulkomailla. Tulos ei ole yllätä, sillä määrälliset tavoitteet painottuvat myös kansallisessa ja EU-tason ohjauksessa.

Lukumäärien kasvattaminen ei näy samalla tavalla opettaja- ja henkilökuntaliikkuvuudessa, jonka tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nimetään liikkuvuuden selkeämpi integrointi osaksi korkeakoulun muuta toimintaa. Tämä saattaa indikoida sitä, että henkilökuntaliikkuvuuden koetaan tällä hetkellä tapahtuvan esimerkiksi liiaksi irrallaan opetuksesta.

Korkeakoulut määrittelevät prioriteettinsa kansainvälistymisessä

CIMO on käynyt läpi suomalaisten korkeakoulujen Erasmus-peruskirjaa (Erasmus Charter for Higher Education) koskevia hakemuksia ja erityisesti niiden Erasmus Policy Statement -osiota, jossa korkeakoulut kuvaavat kansainvälistymisstrategiaansa ja prioriteettejaan kansainvälistymisessä. Kaikki Erasmus+ -ohjelmaan osallistuvat korkeakoulut ovat tehneet hakemuksen ja vastanneet samoihin kysymyksiin, jolloin korkeakoulujen ja maiden välisiä vertailuja voi tehdä.

Suomalaiset korkeakoulut löysivät määrien kasvattamisen ohella opiskelijaliikkuvuudesta muitakin kehittämiskohteita: useissa hakemuksissa mainittiin ulkomaisten opintojen hyväksilukeminen, ulkomaanjakson parempi integroiminen opetukseen sekä liikkuvuuden laadun vahvistaminen.

Kansainvälisen liikkuvuuden kohderyhmiä nimetessään suomalaiset painottivat tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuuden periaatteita: ensisijaisena kohderyhmänä ovat korkeakoulun kaikki opiskelijat ja koko henkilökunta. Priorisointeja ei haluttu tehdä, mutta osa korkeakouluista kertoi painottavansa perheellisten aikuisopiskelijoiden tapaisia aliedustettuja ryhmiä, jotta näidenkin osallistumismahdollisuudet olisivat yhdenvertaiset muiden kanssa.

Suomalaiset haluavat kehittää yhteistutkintoja tuttujen kumppanien kanssa

Suomalaiset korkeakoulut ovat innokkaita kehittämään kansainvälisiä yhteis- ja kaksoistutkintoja, mutta ovat tarkkoja siitä, että yhteistyötä tehdään hyviksi osoittautuneiden ja tuttujen kumppanien kanssa. Useampi korkeakouluista kertoi kehittävänsä tai jo tarjoavansa hallinnollista tukea tutkintojen kehittäjille. Tällaisia tukimuotoja ovat esimerkiksi yhteiset ohjeistukset tai erikseen nimetty taho, jonka puoleen voi kääntyä.

Lisäksi korkeakoulut ovat kiinnostuneita kansainvälisistä yhteistyöhankkeista, varsinkin jos niissä kehitetään opetusta tai opetussuunnitelmia, työskennellään työelämän tai muiden korkeakoulujen ulkopuolelta tulevien toimijoiden kanssa ja jos hankkeet tukevat korkeakoulun strategisia painopisteitä. Kiinnostus näyttäisi kohdistuvan melko tasaisesti kaikkiin Erasmus+ -ohjelman hanketyyppeihin, minkä lisäksi intensiivikurssit nostetaan esille kiinnostavana toimintamuotona.

Peruskirjahakemusten perusteella on melko vaikea profiloida korkeakouluja, sillä niiden kiinnostus ei kansainvälisessä toiminnassa kohdistu vain tiettyyn alueeseen, kohderyhmään tai toimintomuotoon. Hakemuksista välittyy ennemminkin kuva suomalaisista korkeakouluista, jotka ovat kiinnostuneitamonenlaisesta kansainvälisestä toiminnasta ja haluavat tarjota sitä laajasti opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen.

Suomi erottuu pohjoismaisessa vertailussa mm. kieliopintojen tukijana

CIMO oli mukana pohjoismaisten Erasmus+ -toimistojen hankkeessa, jossa vertailtiin mm. sitä, mitä korkeakoulut eri Pohjoismaissa raportoivat Erasmus-peruskirjaa koskevissa hakemuksissaan kielivalmennuksiin antamastaan tuesta, kansainvälisten kumppanuuksiensa periaatteista ja liikkuvuustoimiensa päämääristä.

Suomalaiset korkeakoulut erosivat pohjoismaisista kumppaneistaan esimerkiksi siinä, että ne painottivat muita useammin kieliopintoja ja kielen oppimiseen liittyvää henkilökohtaista tukea ulkomaille lähteville opiskelijoilleen. Suomalaisten korkeakoulujen henkilöstö osallistui liikkuvuustoimiin huomattavasti aktiivisemmin kuin kollegat muissa Pohjoismaissa. Suomalaisilla oli myös keskimääräistä enemmän Erasmus-sopimuksia ja korkeakoulujen opiskelijaliikkuvuus painottui meillä muita useammin ohjelmaan osallistuviin maihin. Lisäksi hakemusten tilastot osoittivat, että suomalaiset korkeakoulut tarjoavat muita Pohjoismaita enemmän kansainvälisiä yhteis- ja kaksoistutkintoja.

Korkeakoulut eivät voi osallistua Erasmukseen ilman peruskirjaa

Korkeakoulu ei voi osallistua Erasmus+ -ohjelmaan (2014–2020) ilman Erasmus-peruskirjaa, joka myönnettiin vuonna 2013 yli 4000 korkeakoululle eri Euroopan maissa. Kaikki suomalaiset korkeakoulut saivat peruskirjan ja sen myötä mandaatin osallistua ohjelman toimintoihin. Peruskirjaa hakiessaan korkeakoulut sitoutuvat tiettyihin kansainvälistymistä edistäviin toimintatapoihin.

Lue lisää aiheesta

CIMOn julkaisema raportti: Korkeakoulujen Erasmus Charter for Higher Education (ECHE) -hakemukset 2014–2020. Kuinka suomalaiset korkeakoulut linjaavat kansainvälistymistään?

(18.9.2015 / TL)