^{Monessa mukana, vappu 2007 ja simatarjoilu Erasmus-opiskelijoille Turussa.}

^{Kuva: Vesa-Matti Väärä}

Erasmus Suomessa

Innostuneet yhdyshenkilöt korkeakoulujen laitoksilla – siitä alkoi Erasmus-ohjelman voittokulku suomalaisittain. Opettajat solmivat uusia yhteistyösuhteita tai käyttivät hyväkseen oppiaineen tutkimuskontakteja. Heidän aloitteestaan oppiaineet liittyivät alakohtaisiin Erasmus-verkostoihin, osa jopa koordinoi verkostoja itse muun työnsä ohessa. Kiitos menestyksestä kuuluu näille pioneereille!

Toimintakulttuuria muutettiin kansainvälisemmäksi ruohonjuuritason lisäksi muutenkin. Vieraskielisiä kursseja ja opintokokonaisuuksia perustettiin, tuutoritoimintaa ja muita tukipalveluita laajennettiin. Kielivalikoimiin lisättiin eritasoisia suomen kielen kursseja. Opintorekistereistä tehtiin myös englanninkielisiä, jotta käsityötä vaativasta kääntämisestä päästäisiin.

Menestyksellä on hintansa…

Kuka olisi kuvitellut, että korkeakoulut ovat muutaman vuosikymmenen jälkeen tilanteessa, jossa vaihto-opiskelijoiden orientaatiokursseille ei löydy tarpeeksi suuria luentosaleja. Tai kaikki halukkaat eivät mahdu valitsemilleen kursseille, vaikka englanninkielistä opetusta tarjotaan vuosittain jopa tuhansien opintopisteiden verran. Vaihto-opiskelijoiden asuntopulan kanssa kamppailusta on valitettavasti tullut arkipäivää. Yhteistyösopimuksia irtisanotaan, koska Manner-Eurooppa ei enää kiinnosta omia opiskelijoita…

Onko kaikki aina tarkoituksenmukaista?

EU-hallinto on välillä ollut raskasta – jopa kokeneelle hallintovirkamiehelle. Olen pohtinut useasti, missä menee opettaja- ja henkilökuntavaihdon hallinnollisten kuvioiden kipuraja. Tai eikö Brysselissä pitäisi luottaa enemmän eurooppalaisten korkeakoulujen kykyyn käyttää Erasmus-määrärahat oikeaan tarkoitukseen? Palautetta on annettu kansallisesti ja suoraan komissioon. Onneksi pahimmat kompastuskivet on saatu raivattua pois vuosien aikana.

Muutaman kymmenen opiskelijan ja opettajan vaihto-ohjelmasta on vuosien aikana tullut suurille joukoille sopiva liikkuvuusmuoto. Eurooppalaisuuden omakohtainen kokeminen ja liikkuvuus opintojen osana ovat tulleet sisäänrakennetuksi vaihtoehdoksi tutkintoa suorittaville. Kaikkialla, myös yhteiskunnan vaikuttajien joukossa, tulee vastaan Erasmus-vaihdossa olleita.

Haasteita riittää

Vähentävätkö valtiovallan ja korkeakoulujen pyrkimys lyhentyviin opintoaikoihin ja juuri uudistettu opintotukijärjestelmä Erasmuksen kiinnostavuutta? Hallinnollisesti prosessit ovat nyt mielestäni suhteellisen kevyet sekä Erasmus-liikkujalle että korkeakouluille. Olemmeko kuitenkin vaarassa menettää kokonaisen lukuvuoden kestävien vaihtojen tuomat erinomaiset mahdollisuudet laajempaan kansainvälistymiseen ja kehittymiseen? Sillä kukapa meistä ei olisi ulkomailla pidempään ollessaan oppinut oman alansa lisäksi muitakin elämässä tarvittavia taitoja tai itsestään jotakin uutta.

Irinja Paakkanen Kirjoittaja on seurannut Erasmus-ohjelman vaikutusta korkeakoulujen kansainvälisyyteen vuodesta 1992 lähtien. Turun yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö on itsekin ollut Erasmus-henkilökuntavaihdossa. Nykyään hän levittää Erasmuksen ilosanomaa myös Euroopan ulkopuolelle Erasmus Mundus -hankkeiden koordinaattorina.