^{Kuva: Hannu Piirainen}

Houkutteleva ja monikulttuurinen Suomi

Suomi on monikulttuurisempi kuin koskaan ennen. Vaikka olemme moneen muuhun Länsi-Euroopan maahan verrattuna yhden yhtenäiskulttuurin maa, ajatus pienestä, eristäytyneestä kansasta, jolla ei ole ollut yhteyksiä muuhun maailmaan, on pelkkä rakennettu myytti. Suomessakin on elänyt kulttuurivähemmistöjä jo vuosisatoja – ruotsalaisia, saamelaisia, saksalaisia, venäläisiä, virolaisia ja tataareita.

Lisääntynyt liikkuvuus ja uudet vähemmistöt, pakolaiset ja siirtolaiset, ovat tuoneet monikulttuurisuuskysymykset uudella tavalla ajankohtaisiksi. Silti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä on edelleen vähän. Suomessa on arviolta 168 000 ulkomaalaista (3,1 % väestöstä) ja äidinkieleltään vieraskielisiä 225 000 (4,2 %).

Kotouttamisesta ja monikulttuurisuudesta on puhuttu ja kirjoitettu. Näistä aiheista on tehty Suomessa suuri määrä tutkimuksia ja opinnäytetöitä sekä järjestetty satoja seminaareja ja muita tilaisuuksia. On paljon esimerkkejä siitä, että maahanmuutto on rikastanut kulttuuria ja luonut meille suomalaisille työpaikkoja.

Monikulttuurisuus on aiheuttanut myös ongelmia ja herättänyt kritiikkiä. Ongelmia ei pidä liioitella, eikä vähätellä. Peräänkuulutan avointa, kiihkotonta ja rasismitonta maahanmuuttokeskustelua.

Monikulttuurisuuden rinnalla on alettu puhua kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta ja sen edistämisestä. Uusien mielikuvien luominen on helpompaa kuin stereotypioiden ja ennakkoluulojen murtaminen. Suvaitsevaisuuteen kuuluu myös oman kulttuuriperinnön ja jokaisen yksilöllisyyden arvostaminen. Tarvitaan asioiden punnitsemista eri näkökulmista ja vuorovaikutusta. Kriittinen ja asiallinen keskustelu ei vaadi toisten alistamista tai halveksimista.

Suomen pitää olla avoin niille, jotka tulevat meidän kanssamme rakentamaan tulevaisuuden yhteiskuntaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee jatkossa asumaan nykyistä enemmän ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Myös tulijoiden on oltava valmiita sopeutumaan. Haluan rakentaa avointa, rohkeaa, toisia kunnioittavaa monikulttuurista Suomea, jossa kaikenlaiset tulijat hyväksytään yhdenvertaisesti suomalaisiksi; en sellaista Suomea, jossa tulijat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia erivapauksia. Maassa toimitaan maan lakeja noudattaen.

Uskon, että sellaiset maahanmuuton vastustajat, jotka vastustavat ihmisiä ihonvärin tai taustan perusteella, ovat Suomessa varsin marginaalinen ilmiö.

Olen oman taustani takia etuoikeutettu, sillä olen päässyt yhdistämään kahden tai useammankin kulttuurin hyviä puolia. Olen viettänyt aikaa ja opiskellut muista kulttuureista tulleiden kanssa ja huomannut, että jokaisessa kulttuurissa on kirjava kokoelma sekä hyviä että huonoja puolia. On liian helppoa panna jokainen eteen tuleva vaikeus erilaisen taustan syyksi. Myös erilainen huumori tai persoonallisuuksien erot saattavat aiheuttaa yhteentörmäyksiä – myös suomalaisten kesken. Kaikki vaikeudet eivät siis johdu maahanmuuttajasta ja hänen kulttuuristaan.

Koen suomalaiset mainettaan avoimemmiksi. On hienoa huomata, että suomalaisilla nuorilla on yhä enemmän eri taustoista tulevia ystäviä ja kavereita. He ovat avarakatseisia nykypäivän nuoria. Ja se on aivan mahtava juttu!

Fatbardhe Hetemaj on kansainvälisyyden puolesta liputtava Kosovon albaani-suomalainen, joka työskentelee VMP:ssä yhteyspäällikkönä ja haluaa edistää työperäistä maahanmuuttoa. Hän on opiskellut Suomessa, Ruotsissa ja Britanniassa. Fatbardhe sai Vuoden pakolaisnainen -palkinnon vuonna 2009 rasismin vastaisesta työstään ja on CIMOn neuvottelukunnan jäsen.