Kuva: Satu Haavisto
Kreikasta mallia?
Kestävän kehityksen tavoite on meille tuttu ja tärkeä, mutta julkisen talouden kehityksessä on tultu kestämättömään tilanteeseen sekä globaalisti että lokaalisti. Suomessa kuntien yhteenlaskettu velkataakka ja valtion velka ovat nyt maan itsenäisyyden ajan huippulukemissa. Siksi tuottavuutta vaaditaankin aikaisempaa voimakkaammin.
Vaikka puolueet lupasivat vaalien alla olla leikkaamatta koulutuksesta, six-pack-hallituksen leikkauslista on jo valmis. Leikkaukset tulevat nopeasti ja etupainotteisesti. Valtion ratkaisujen perässä tulevat kunnat, jotka nostavat kunnallisveroprosenttejaan ja pyrkivät tasapainoilemaan vaikeassa tilanteessa. On arvioitu, että jos kehityssuunnassa ei tapahdu selvää muutosta, vuosikymmenen lopussa kunnallisveroprosentti voi joissakin kunnissa olla jopa 27 %.
Kotimaisessa talouskeskustelussa on lohduttauduttu sillä, että muualla menee vieläkin huonommin. Euro-alueen jumbosijalla olevalla Kreikalla meneekin todella kehnosti. Näin sen hyvin läheltä, kun kaupunkimme oli mukana EU:n Comenius Regio-hankkeessa, jonka partnereina oli kreikkalaisia kollegoita. Teemana olivat koulutus- ja nuorisoasiat, mutta talouden kiemurat toivat hankkeeseen mielenkiintoisen lisämausteen.
Vaikka onnistunut hanke päättyikin kesällä 2011, sain kreikkalaisten ystävien kautta kutsun käydä vielä syyslomalla Ateenassa tutustumassa uuteen kouluun.
Median kautta tullut ennakkoviesti oli tyrmäävä: Kreikka on kriisissä ja Ateenassa on kaaos. Todellisuus näytti kuitenkin toiselta.
Varakkaassa ateenalaislähiössä elämä sujui rauhallisesti. Vuotta aikaisemmin aloittanut yksityiskoulu oli hienosti remontoitu, oppimisympäristöt olivat huipputasoa, opetusryhmät pieniä ja pedagogiikka viimeistä huutoa. Oppilaiden vanhemmat maksavat opetuksesta 14 000 euroa lukuvuodessa ja saavat rahalleen hyvän vastineen. Koulun perustajat olivat kyllästyneet jäykkään, keskusjohtoiseen kouluhallintoon ja tehneet tiikerinloikan koulutuksen tulevaisuuteen. Laadukkaalle 1–6 luokkien yksityiselle peruskoululle näytti olevan markkinarakoa.
Kotimatkalla ajatukset pyörivät päässä, koska julkisen talouden kehityssuunta ei lupaa paljoa. Tulevaisuuden visio pitäisi luoda kutistuvan julkisen talouden ja jatkuvan kehittämisen näköalojen varaan. Voidaanko tulevaisuudessa saada aikaan vähemmällä enemmän ja parempaa? Mielestäni se on mahdollista, jos pystymme analysoimaan koulutustamme ja tunnistamaan ne rakenteet tai toimintatavat, joista voidaan vapauttaa resursseja kehittämiseen ja uuden luomiseen.
Toinen vaihtoehto – se huonompi – lienee julkisen koulutusjärjestelmän rinnalle nousevat laadukkaat yksityiset koulutuspalvelut. Niistä varakkaat vanhemmat voivat ostaa lapsilleen parempaa koulutusta, Kreikan malliin.
 | Peter Johnson on CIMOn neuvottelukunnan jäsen ja Kokkolan sivistysjohtaja, jolla on pitkä kokemus opetusalan asiantuntijatehtävistä. Hän on seurannut globalisaation tuomaa muutosta koulutuksen ja kasvatuksen saralla, ja uskoo maailman muuttumisen tarjoavan mahdollisuuksia oman ajatusmaailman uudistamiseen. |