Kuva: Daria Kozian / CIMOn Erasmus 25-juhlavuoden My Erasmus Exchange-valokuvakilpailu
Avoimin mielin yhdessä
Tänä vuonna vietetään EU:n kansalaisten teemavuotta. Teemavuosi on sinällään hieno juttu ja tuo tärkeää asiaa esille, mutta minulle unionin kansalaisuus tarkoittaa ennen kaikkea vapaata liikkuvuutta ja eurooppalaista identiteettiä, asioita jotka ovat arjessani päivittäin mukana.
Vapaa liikkuvuus on koko EU:n ydinajatus. Konkreettisimmillaan vapaa liikkuvuus tarkoittaa oikeutta tehdä töitä ja opiskella toisessa EU-maassa. ”Erasmus-sukupolvet” ovat kokeneet käytännössä, miten opiskelu toisessa EU-maassa avartaa maailmaa ja opettaa ymmärtämään muita eurooppalaisia, siinä sivussa muutkin ovat ehkä oppineet jotakin meistä suomalaisista. Nykynuorille Erasmus-elämä on arkipäivää – juuri niin kuin pitääkin.
Kansalaisten oikeudet kuulostavat varsin hienoilta paperilla. Todellisuudessa liikkuvuuden tiellä on edelleen monenlaisia esteitä, vaikka liikkumista käytännössä helpottavatkin etenkin oikeus terveydenhuoltopalveluihin ja sosiaaliturvaan. EU-kansalainen törmää kuitenkin turhan usein hankalaan paikallishallinnon byrokratiaan, monimutkaisiin käytännön menettelyihin tai tutkintojen tunnustamisen ongelmiin. Muistan, että aikanaan oman tutkintonikaan tunnustaminen täällä Suomessa ei ollut aivan mutkatonta ja yksinkertaista.
Toinen ongelma on omissa asenteissamme. Monet meistä eivät vielä hyödynnä oikeuksiaan tai eivät tiedä niistä tarpeeksi. Äänioikeus kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa on hyvä esimerkki: kuinka moni tietää, että äänestää voi, vaikka ei olekaan asuinmaan kansalainen? Voitaisiin myös pohtia, onko mahdollista laajentaa äänioikeus myös parlamentti- ja presidentinvaaleihin.
Keskustelu eurooppalaisesta identiteetistä on muuttunut viime vuosina. Kun Euroopan taloudessa meni hyvin, oltiin huolestuneita siitä, kuinka etäällä EU on ihmisten arjesta eivätkä EU-asiat kiinnosta. Kansalliset teemat dominoivat keskustelua, sujuvasti ja ongelmitta toimiva EU jossain kaukana Brysselissä oli itsestäänselvyys. Talouskriisin myötä EU on tullut lähelle, joku voi sanoa, että jopa liian lähelle. Enää ei todellakaan voi valittaa, etteikö keskustelua käytäisi.
Ensi vuoden europarlamenttivaaleista toivotaan moottoria ns. eurooppalaiselle julkiselle tilalle, vastapainona kansallisille vaaliaiheille. Komissio ja Euroopan parlamentti ovat kehottaneet eurooppalaisia ja jäsenmaiden puolueita kertomaan kantansa komission puheenjohtajaehdokkaaseen, jotta vaalikeskusteluun saadaan eurooppalaista puhtia. Tätä keskustelua odotan suurella mielenkiinnolla.
Eurooppalainen identiteetti on kuitenkin paljon muutakin kuin EU-keskustelua tai euroviisuja. Se tarkoittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, demosta. Identiteettiä ei voi luoda keinotekoisesti. Kun suomalainen nuori menee töihin tai opiskelemaan toiseen jäsenmaahan, hän kasvaa samalla enemmän eurooppalaiseksi, suomalaisuuttaan menettämättä. Identiteetti syntyy ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista. Opiskelusta, työnteosta, uusien ihmisten kohtaamisesta ja elämyksistä. Avoimin mielin yhdessä – sitä EU-kansalaisuus on minulle.
 | Alexander Stubb on eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, joka työssään edistää suomalaisyritysten vientiä ja kansainvälistymistä. Vapaa-ajallaan Stubb on intohimoinen urheilun harrastaja, jonka päälajina on triathlon. Hänet tunnetaan myös ahkerana bloggaajana ja twiittaajana. Stubb toimii Euroopan kansalaisten teemavuoden suojelijana. |