Tytöt leipovat perepets-piirakoita

Перепеч-piirakoita leipomassa. Ruiskuori muistuttaa karjalanpiirakoiden kuoritaikinaa. Täytteeksi sopivat esimerkiksi liha, sienet tai kaali. Kuva bloggaajan arkistosta.

Kotiutumassa Udmurtiaan

Elämä helpottuu, kun ei enää tarvitse karttaa löytääkseen lähikauppaan, postiin ja työpaikalle. Neljän kuukauden jälkeen muistan jo, milloin ruokalassa on jonoa. Pyykkikoneet ovat varattuja maanantaina viikonlopun käyttökiellon jälkeen, joten pesen sukkani tiistaisin. Olen löytänyt kaupan, joka myy light-limsaa. Tiedän keneltä voin kysyä apua.

En enää välittömästi hermostu, jos suunnitelmat muuttuvat tai aikataulut ja tekniikka pettävät. Kalenteri kourassa elänyt suomalainen on oppinut jo kohtuullisen sujuvasti kohottelemaan olkapäitään: ничего – ei se mitään. Joustavuus on päivän sana. Kukaan ei ihmettele, kun kiidän iltamyöhällä dekanaattiin varaamaan unohtamani luokkahuoneen. Mikäs kiire valmiissa maailmassa – luentohan on vasta huomenna.

Minulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa, etenkin kieltojen ja käskyjen suhteen. Usein on mahdotonta tietää, mitä sääntöjä tulee noudattaa ja mitä ei. Yliopiston bussin seinällä kehotetaan pitämään turvavyöt kiinni matkan aikana. Ja kas kummaa, kaikki todellakin kiskovat turvavyönsä esiin moottorin käynnistyessä. Yliopistoon pääsee periaatteessa sisälle vain kulkuluvan kanssa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että vieraansa voi tarvittaessa ujuttaa sisään ruokalan ovesta. Asuntolassa täytyisi olla kello yksitoista illalla, mutta ulkomaalaiset päästetään sisään, vaikka he vähän myöhästyisivätkin.

Kulttuuritietouden kasvaessa oppii tekemään sallittuja rajanylityksiä. Sitä ennen on kuitenkin parempi kysyä ohjeita ystäviltä – tai yrittää katsoa mallia paikallisista.

Syksy oli kiireinen. Osallistuin udmurtinkielisen Raamatun käännöksen julkaisutilaisuuteen. Luin Kalevalan runoja udmurttikirjailijan muistojuhlassa. Kävin katsomassa udmurttibändi Silent Woo Gooren keikkaa ja Айкай-kansanmusiikkiryhmän konserttia. Sirkuksessa hämmästelin katossa vaijerin varassa pyöräilevää karhua. Leivoin перепеч-piirakoita. Sain huutia vesikioskin tädiltä, koska en pukeudu tarpeeksi lämpimästi. Joulujuhlissa esitin Pakkastyttöä.

Ihmettelin udmurtin kieltä ja vertailin sen rakenteita suomeen. Ihastuin kuukausien nimiin: oravien valmiiksitulemisen kuukausi (lokakuu), joen jäähtymisen kuukausi (marraskuu) ja hankikannon kuukausi (maaliskuu). Stressasin venäjän lopputentistä. Opetin lauseenvastikkeita. Suomen itsenäisyyspäivänä minut vinkattiin kahvinurkkaukseen. Alalaatikosta kaivettiin pullo lakkalikööriä – kilistimme Suomen itsenäisyydelle.

Jouluna lomailin kotimaassa. Pakkaamisessa oli haasteita, sillä tavaramääräni oli kolminkertaistunut. Izhevskiin tullessani olin ihmetellyt junassa tuntitolkulla nukkuvia venäläisiä, mutta kiireisen syksyn jälkeen liityin heidän kuorsaavaan joukkoonsa. Hereilläollessani juttelin vastapäätä istuvan sedän kanssa. Hän osti minulle jäätelön asemalta ja näytti kännykästään kuvia perheestään. Jaoimme eväitämme.

Päätin harrastaa junamatkailua myös jatkossa. Suomalaisen sydäntä sykähdyttää paitsi ihmisten ystävällisyys, myös se, että Venäjällä junat ovat täsmällisimpiä aikataulujen suhteen – ne ovat minuutilleen ajoissa.

Johanna Järveläinen

Kirjoittaja työskentelee CIMOn kieliassistenttina Izhevskissä Udmurtian valtionyliopistossa ja kokeilee kielipuolen maahanmuuttajan elämää sukukansan parissa. Kirjoittaja opettaa suomen kieltä ja kulttuuria, opiskelee venäjää ja udmurttia sekä pohtii omaa suomalaisuuttaan ja suhdettaan kotimaahansa.

Kommentit (1)

11.3.2014 14:41  Ilkka Toroi  
Mukava lukea tätä blogia. Olen matkustellut paljon Venäjällä ja siellä on aina jonkinasteisia yllätyksiä odottamassa. Monet ihmiset ovat olleet hyvin ystävällisiä ja auttaneet ongelmatilanteissa. Kerrankin minulla ei ollut passia kun avihdoin rahaa mutta takanani oleva täti antoi oman passinsa ja homma hoitui. On minua kyllä huijattukin aika pahastikin joten kaikkea tapahtuu mutta yäätyksethän ovat joko positiivisia tai negatiivisia.

Lisää kommentti

Nimi:   
Kommentti:   
Varmistus: Paljonko on kuusi miinus kuusi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.