Seattlen suomalaisyhteisön vuotuisessa Suomi-basaarissa esitellään myös yliopiston suomen ohjelmaa. Tässäkin tilaisuudessa oli mukana vapaaehtoisvoimia, lehtorin kaverina Judy Niemelä. Kuva: Taija Hämäläisen arkisto.

Mistä raha tulee?

He heräävät viikonloppuna kukonlaulun aikaan järjestelemään myyjäispöytää. He personoivat läjittäin kutsukortteja kirjoittamalla niihin käsin pieniä henkilökohtaisia tervehdyksiä vastaanottajille. He heiluttavat tuntikaudet liimapuikkoa askarrellen mainosmateriaalia valokuvista ja pahvista.

He käyttävät vapaan perjantai-iltansa postitustalkoissa ja arkensa kirjoittamalla loputtomasti kirjeitä ja sähköposteja eri tahoille. Lisäksi he pitävät hyvää huolta upouudesta suomen kielen lehtorista.

Tämän kaiken he tekevät vain siksi, että suomen kielen opetus kotikaupungissa säilyisi ja kielen asema alueella pysyisi vahvana. Keitäkö he ovat? Suomen kielen asemasta kiinnostuneita vapaaehtoisia.

Ilman näitä tukijoukkoja ei moni asia täällä Yhdysvalloissa sujuisi, ja ihmiset osallistuvat aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan omien kiinnostustensa mukaan.

Yliopistomaailmassakin tämä on tavallista. Meillä Seattlessa yhden professorin, lehtorin ja tuntitöitä tekevän assistentin resursseilla ei olisi mahdollista näkyä monenlaisessa toiminnassa ja järjestää näin isoja tilaisuuksia kuin nyt teemme. Suomenopetuksen vapaaehtoiset ulkojäsenet tekevät siis monta kertaa vuodessa mahdottomasta mahdollista.

Vapaaehtoisuus näkyy paitsi käytännön apuna järjestelyissä, myös varainkeruussa. Viime vuosina paikallinen Suomi-yhteisö on tukenut yliopiston suomen kielen opetusta uskomattoman paljon myös rahallisesti. Tämä varainkeruu on äärimmäisen tärkeää, sillä oma rahoitus auttaa turvaamaan opetuksen säilymisen.

Yhdysvaltojen monissa osavaltioissa virallisilta tahoilta tuleva rahoitus kutistuu nopeasti, ja varainkeruu tukkii aukkoa, joka opetukseen muuten leikkausten jälkeen jäisi. Toivon mukaan oma rahoitus myös vähentää yliopiston päättäjien halua vetäistä juustohöylällä täkäläisittäin katsoen pienten ja harvinaisten kielten opetustarjontaa.

Kotoinen suomalainen lähtökohta, että yliopisto saa automaattisesti rahaa valtiolta ja saadulla rahalla on pärjättävä, ei tunnu pätevän Amerikan mantereella. Kun valtion kirstun pohja häämöttää, käyvät yksityishenkilöt taistoon – siis varainkeruuseen – itselleen tärkeiden asioiden vuoksi.

Yksityisten ihmisten pienistä puroista koostuvan rahoituksen lisäksi kampuksella on näyttävästi esillä joukko suurlahjoittajia: esimerkiksi komea kirjastosiipi on nimetty paikallisen IT-yrityksen perustajan isän mukaan, ja monitoimirakennus kantaa puolestaan samaisen tietotekniikkajätin toisen perustajajäsenen äidin nimeä. Reilua rahasummaa vastaan tietysti.

Omalla pohjoismaisten kielten laitoksellamme naureskelimme taannoin, että ehkä voisimme varainkeruun nimissä yrittää samaa linjaa. Jos täälläkin toimiva ruotsalaisjätti IKEA saataisiin houkuteltua tukijaksi, voisimme nimetä laitoksen uudestaan vetävään IKEA Department of Scandinavian Studies -muotoon.

Neutraalius ja vaatimattomuus eivät maailman tällä nurkalla ole erityisiä hyveitä, vaan nimellä edustetaan rohkeasti. CIMO Visiting Lecturer of Finnish siis toivottaa hyvää alkavaa vuotta täältä Microsoft University of Washingtonista!

Taija Hämäläinen

Kirjoittaja on suomen kielen opettaja, joka vaihtoi suomalaisen ammattikorkeakoulumaailman ulkomaanlehtorin pestiin Washingtonin yliopistossa Seattlessa. Tänä vuonna siis selviää, millaista on elämä maidon ja hunajan maassa.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Nimi:   
Kommentti:   
Varmistus: Paljonko on kuusi plus nolla?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.