Johanna Järveläinen junassa

Kotimatkalla. Venäläisten junien tunnelmaa tulee ikävä. Kuva bloggaajan arkistosta.

Näkemiin, Udmurtia!

Izhevskistä ei vuoden kieliassistenttipestin jälkeen lähdetty ihan niin vain. Yhden aamupäivän keräsin lomakkeeseeni tarvittavia leimoja ja allekirjoituksia: kirjastosta (=etten ollut jättänyt palauttamatta kirjoja), asuntolan johtajalta (=etten ollut hajottanut paikkoja) ja kahdelta eri kirjanpitäjältä (=ei aavistustakaan miksi). Täytin lomakkeeni heti, mutta iltapäivällä sihteeri pyysi sitä malliksi kollegan hakemuksen tekemistä varten. Kerroin valitettavasti jo palauttaneeni paperin. Nopeaa toimintaani ihmeteltiin. Totesin Udmurtiassa viettämästäni ajasta huolimatta olevani edelleen suomalainen, ja jos suomalaiselle sanotaan, että tee tämä mahdollisimman pian, se tarkoittaa meille heti.

Viimeisin paikallispalkkani seilasi vielä lähtöpäiväni aamuna jossakin rahataivaassa yliopiston ja pankkitilin välillä, mutta onnistuin kuitenkin nostamaan sen ennen lähtöäni. Dramaattinen kohtaus yleensä auttaa: Vaikeroi tai itke, niin asiat hoituvat. Muista kuitenkin olla kohtelias. Etenkin, jos vastassa on kyynelehtivä ulkomaalainen, virastotädit ja -sedät usein heltyvät. Niin tälläkin kertaa, sillä ulkomaalainen on vieras, ja vieraanvaraisuus on olennainen osa venäläistä kulttuuria.

Kollega ja ystävät saattoivat minut asemalle. Haikeus valtasi mielen. Oli ikävä kotiin, mutta minulla oli hyvä olla myös Udmurtiassa. Työyhteisö otti minut hyvin vastaan, ja opiskelijat olivat herttaisia. Viihdyin.

Kotimatkalla rajan tällä puolella pysähdyimme huoltoasemalla. Myymälä oli pieni, mutta silti saunatuotteille oli varattu kokonainen hyllyrivi. Oli kiulua, kauhaa, tonttua, tuoksua ja vastaa. Viimeistään tästä ymmärsin olevani Suomessa.

Kotona odotti tavarataivas: vaatteita, astioita, kirjoja. Ja kahvinkeitin! Kun kaikki tarvittava mahtui vuoden ajan vain matkalaukkuun, tuntui nykyisen kodin tavaramäärä toisaalta jopa liialliselta. Päätin parantaa asuntomme fengshuita ja muistaa SPR:n konttia lähiaikoina. Oli oudon hiljaista. Taloyhtiön käytävillä ei kaikunut kotoinen vieraskielinen puheensorina. Huomasin myös selkeästi laiskistuneeni siivouksen ja ruoanlaiton suhteen. Udmurtiassa yliopiston ruokalassa oli kätevä käydä syömässä ja asuntolahuone siivottiin valmiiksi. Nyt yritän muistella, miten imurin pölypussi vaihdetaan.

Jopa vajaassa vuodessa asiat tuntuvat muuttuneen. Vakuutustoimistoni on vaihtanut paikkaa, ja verotoimisto on muuttanut 120 kilometrin päähän. Työterveyshuollossa minua opastetaan itseilmoittautumisautomaatin käyttöön. Olen tipahtanut palveluyhteiskunnasta itsepalveluyhteiskuntaan. Kaiholla muistelen Izhevskiä ja etenkin raitiovaunuja, joissa oli jopa kuljettaja ja rahastaja erikseen, puhumattakaan virastojen henkilökuntamääristä. Ravintolassa tarjoilijoita oli joskus jopa enemmän kuin asiakkaita, tosin odottamaan saattoi joutua silti.

Venäjällä elin kuin kuplassa, sillä en useinkaan täysin ymmärtänyt, mistä ympärilläni puhuttiin. Enää samaa ongelmaa ei ole, vaikka toisinaan toivon, että voisin sulkea korvani esimerkiksi kassajonossa tai kaupungilla kuulemiltani keskusteluilta. Toisaalta tätä kieltä minä olen ikävöinyt: "Suomen kieli/ on minulle ikkuna ja talo/ minä asun tässä kielessä/ Se on minun ihoni." (Pentti Saarikoski) Kaupunginkirjaston kanta-asiakas on palannut kotiinsa.

Johanna Järveläisen aikaisempi blogikirjoitus

Johanna Järveläinen

Kirjoittaja työskenteli CIMOn kieliassistenttina Izhevskissä Udmurtian valtionyliopistossa lukuvuonna 2013 - 2014. Hän opetti suomen kieltä ja kulttuuria sekä opiskeli venäjää ja udmurttia. Nyt hän on palannut kotimaahansa ja totuttautuu entiseen arkeensa ja rutiineihinsa: aloittaa aamunsa kahvilla, katsoo kymmenen uutiset ja saunoo joka lauantai.

Kommentit (3)

12.7.2014 20:55  Eveline (Eveliina)  
Hei Johanna,
Hyvä kuulla, että kävit suomalais-ugrilaisten ihmisien luona. Osaatko myös udmurtia ja/tai venäjää? Muistatko, että oli myös udmurtailainen tyttö meidän luokassamme vuonna 2012 Savonlinassa?
Mielenkiintoinen juttu Udmurtiasta. Tervetuloa kotiin!
Terveisin,
Eveline (Eveliina)
23.7.2014 20:29  Johanna Järveläinen  
Moi Eveline!

Osaan udmurttia tosi vähän, mutta haluaisin oppia enemmän. Venäjää ymmärrän jo jonkin verran, vaikka opiskeltavaa riittää edelleen. Menen syksyllä venäjän kielen kurssille täällä Suomessa.

Tosiaan, Savonlinnan kesäkursseilla on ollut vuosien varrella myös udmurtteja. Muistelen, että tämä udmurttityttö piti tosi kivan esitelmän Buranovon mummoista ja Euroviisuista. Savonlinnan kesäkurssit olivat tosi kivoja myös opettajalle. Etenkin opiskelijoiden pitämiä esitelmiä oli mukavaa seurata.

Kiitos, on kivaa olla vaihteeksi kotona, vaikka viihdyin Udmurtiassakin tosi hyvin. Aurinkoista kesää sinulle!

Lisää kommentti

Nimi:   
Kommentti:   
Varmistus: Paljonko on kaksi plus yksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.