Tuoreet maisterit saivat Erasmus+ -harjoittelusta vauhtia työuralle

Silvia päätti lähteä valmistumisensa jälkeen kevääksi 2015 harjoitteluun Italiaan, koska halusi parantaa työnsaantimahdollisuuksiaan. Toukokuussa 2014 Teemu oli jo viittä vaille valmis oikeustieteen maisteri kuullessaan mahdollisuudesta hakea Erasmus+-apurahaa valmistumisen jälkeiseen harjoitteluunsa Roomassa. Aikaisempien kokemusten ansiosta lähtökynnys ei ollut kummallekaan Turun yliopistosta valmistuneelle maisterille suuri.

Silvia BaldanzaKun Silvia Baldanza kirjoitti opinnäytetyötään, hän ei vielä tiennyt, mitä tehdä jatkossa ja miten etsiä työpaikkaa, joten hän otti yhteyttä yliopiston työelämäneuvontaan. Mahdollisuus hakea Erasmus+ -apurahaa valmistumisen jälkeiseen harjoitteluun oli Silvialle iloinen yllätys ja apurahan hakeminen oli helppoa. Sopiva harjoittelupaikka löytyi Italiasta, Sassarin yliopiston kansainvälisten asioiden yksiköstä.

Italia oli Silvialle entuudestaan tuttu jo edellisestä harjoittelusta toisen italialaisen yliopiston kansainvälisten asioiden yksikössä, joten Silvia pääsi käytännössä vertailemaan eri yliopistojen tapoja hoitaa asioita.

Harjoittelu oli todella antoisa kokemus. Pääsin muuan muassa neuvomaan saapuvia Erasmus-opiskelijoita, avustamaan orientaatioviikon järjestelyissä sekä tutustumaan yksikön hallinnolliseen puoleen”, Silvia kertoo.

“Kiinnostavinta oli se, että pääsin tutustumaan Erasmus+ -ohjelmaan sekä opiskelijan näkökulmasta että hallinnollisesti. Opin uusia asioita ja minulla oli aikaa miettiä työelämään liittyviä toiveitani. Mukavana lisänä harjoittelusta jäi käteen myös parantunut italian ja englannin kielen taito.”

Silvialle kansainvälisestä harjoittelusta oli selvästikin hyötyä, sillä heti harjoittelun jälkeen hän aloitti varsinaisen työuransa Krakovassa.

Teemu Viinikainen oli jo lukioaikana ollut vaihdossa Saksassa ja Sisiliassa, ja tykästyi varsinkin Italiaan. Kandin jälkeen hän oli myös lukukauden Maastrichtissa. Roomaan Teemu päätti lähteä jo ennen tietoa Eramus+ -apurahasta, koska UNIDROIT-organisaatiosta oli löytynyt kiinnostava harjoittelupaikka ja Roomassa oli myös Teemun tyttöystävä.

Teemun gradu käsitteli veteen liittyviä ihmisoikeuksia ja harjoittelupaikassaan Teemu työskenteli UNIDROIT’n ja YK:n yhteisen sopimusviljelysoppaan parissa, aluksi puhtaaksikirjoitustöissä, mutta myöhemmin myös sisältökysymysten parissa.

Teemu ViinikainenTeemun mukaan ”rahat riittivät elämiseen ja vuokraan, mutta siihen vaikutti ehkä se, että asuin tyttöystäväni kanssa. Muuten rahat olisivat menneet varmaan kokonaan vuokraan – Roomaan tullaan töiden perässä, joten täällä asuminenkin on kallista.”

Projektin aikana hän pääsi myös osallistumaan kokouksiin, verkostoitumaan ja kyselemään työmahdollisuuksista. Hänen esimiehensä olisi halunnut pitää hänet töissä, mutta koska se ei ollut mahdollista, hän kannusti Teemua työnhakuun, otti yhteyttä kontakteihinsa ja kirjoitti hyvän suosituskirjeen.

Työllisyyteen harjoittelu on vaikuttanut hyvin,” Teemu sanoo. Kolmen kuukauden harjoittelujakson jälkeen hänet palkattiin 3,5 kuukaudeksi tutkimusavustajaksi. Sen jälkeen hän on työskennellyt IFAD-järjestössä. ”Saa nähdä missä olen puolen vuoden päästä. Tarkoituksena olisi jäädä Italiaan, mutta joka tapauksessa pidempi työkokemus ulkomailta heti valmistumisen jälkeen näyttää hyvältä CV:ssä.”

Teemu kiittelee yliopistonsa työelämäpalveluita ja sieltä tarjottua apua. Byrokratiakin luisti hyvin, Italian postin aiheuttamaa harmia lukuun ottamatta. ”Olin harjoittelun jälkeen lähettänyt yliopistolle harjoittelupaikan allekirjoittaman todistuksen vaihdon pituudesta, mutta se ei koskaan tullut perille. Puolen vuoden päästä yliopistolta kyseltiin todistusta. Onneksi olin ottanut kuittauksen kirjeen lähettämisestä ja tarvittavat tiedot löytyivät myös toisesta asiakirjasta, joten tukea ei tarvinnut palauttaa.”

Teemun mukaan ilman paikallista kielitaitoakin voi lähteä harjoitteluun, mutta silloin kannattaa valita harjoittelupaikaksi kansainvälinen organisaatio. UNIDROIT’ssa työ- ja seurustelukielenä oli englanti.

Mitä useammassa kulttuurissa on asunut, sitä nopeammin oppii tavoille myös muualla,” Teemu sanoo. ”Kun on huomannut yhdessä maassa, millaisissa asioissa tulee ongelmia esimerkiksi byrokratian kanssa, osaa soveltaa aiempia kokemuksiaan.”

”Jos edes ajattelee lähtevänsä ulkomaille, kannattaa ehdottomasti lähteä,” Teemu sanoo. ”Vaikka vaihto epäonnistuisi, 3–6 kuukauden jakso on todella pieni aika elämässä. Toisaalta jos harjoittelu onnistuu hyvin, se avaa paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita ei Suomessa pysymällä saisi.”

Haastattelut: Katarina Vesikko ja Emmi Jelekäinen

[10.11.2015 HS]