Blogeissamme Opetushallituksen kansainvälistymispalveluiden asiantuntijat ja yhteistyökumppanimme kentältä valottavat työtään eri näkökulmista.

Kuva: Satu Haavisto

Vastaava asiantuntija Hannele Nevalampi:

Näkökulmia kehittämishankkeiden vaikuttavuuteen

Hanketyön vaikuttavuus on ollut keskeinen pohdinnan aihe EU:n koulutushankkeiden alkuajoista lähtien ja sen merkitys on edelleen korostunut. Niukkenevien resurssien myötä tarve osoittaa toiminnan vaikutukset ja merkityksellisyys ovat nousseet yhä tärkeämpään rooliin hanketyössä. Keskeisiä kysymyksiä ovat olleet esimerkiksi mitä vaikuttavuus on, mikä tekee hankkeesta vaikuttavan ja miten vaikuttavuutta voi mitata. Näitä kysymyksiä pohditaan myös hakijoille järjestettävissä työpajoissa, sillä pohja vaikuttavuuden syntymiselle luodaan pitkälti jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.

On mielenkiintoista pohtia, ovatko näkökulmat vaikuttavuuteen muuttuneet EU-hankkeiden alkuajoista. Ainakin siitä ajatuksesta on päästy eroon, että suuri hanke olisi automaattisesti vaikuttavampi kuin pieni hanke. Suuruuden retoriikka on hallinnut pitkään kehittämishanketoimintaa, mutta vähitellen on siirrytty ajatukseen, että myös pienimuotoinen hanke voi olla erittäin vaikuttava omassa kontekstissaan ja omista lähtökohdistaan käsin.

Aikamatka kehittämishankkeiden (pilottihankkeet, innovaation siirto –hankkeet) historiaan palautti mieleeni, millaisia hankkeita vuosien varrella on rahoitettu ja mitä niistä jäi elämään. Muutamassa 2000-luvun alkupuolen hankkeessa syntyi eräänlaisia ”hittituotteita”, jotka jäivät elämään hankkeeseen osallistuneiden organisaatioiden arjen toiminnassa, ja sen lisäksi ne levisivät laajalti Euroopassa ja myös sen ulkopuolelle. Esimerkkinä voidaan mainita ETM- ja MarEng –hankeperheet. Parhaimmillaan EU-hankkeilla voi siis olla myös globaalia vaikuttavuutta, vaikka maailmanlaajuiseen käyttöön päätyviä tuotteita ei sentään kovin usein hanketoiminnassa synny. Se, että tuotokset leviävät globaalisti kertoo niiden käytettävyydestä eri konteksteissa ja siitä, että ne vastaavat hyvin käyttäjäkunnan tarpeisiin eri puolilla maailmaa. Myös esimerkiksi tiivis yhteistyö loppukäyttäjien ja sidosryhmien kanssa hankkeen aikana sekä koko organisaation sitoutuminen kehittämiseen ja tulosten hyödyntämiseen lisäävät hankkeen vaikuttavuutta.

Entäpä muut hankkeet? Joissakin hankkeissa kehitetyt tuotteet on otettu käyttöön sellaisenaan, toisissa taas tulokset ovat voineet poikia uudenlaista toimintaa ja yhteistyötä hankkeen päättymisen jälkeen. Esimerkkinä vaikkapa koulutusvientiin liittyvän yhteistyön pohjustaminen uusien tahojen kanssa. Yhtenä haasteena vaikuttavuuden esille tuomisessa on, että tiedämme liian vähän hankkeiden pitkäaikaisista vaikutuksista.

Vaikuttavuudesta puhutaan paljon, mutta haasteellisempaa on sen esiin tuominen ja kuvaaminen konkreettisesti. On kohtuullisen helppoa todentaa kuinka monta kertaa hankkeen lopputuote on ladattu www-sivuilta, mutta haasteellisempaa on osoittaa miten esimerkiksi hankkeessa kehitetty opintokokonaisuus on kehittänyt opiskelijoiden osaamista, opettajien asiantuntijuutta tai opetuksen laatua. Vaikuttavuus myös näyttäytyy monilla eri tasoilla: sitä voidaan pohtia yksilö- tai organisaatiotason näkökulmasta, kansallisten koulutusjärjestelmien tai vaikkapa alakohtaisten osaamistarpeiden näkökulmasta koko Euroopan tasolla. Hankkeiden lähtökohdat ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia ja siten myöskään vaikuttavuus ei näyttäydy samanlaisena kaikissa hankkeissa. Tällöin tarvitaan myös erilaisia tapoja mitata vaikuttavuutta.

Jos tarkastellaan hanketoimintaa vaikkapa 15 vuoden aikaperspektiivillä, voidaan nähdä miten hanketoiminta on muuttunut oppilaitoksissa. Usein ydintoiminnasta irrallaan toteutetuista suurista kehittämishankkeista on siirrytty pienempiin ja ketterämpiin hankkeisiin, jotka rikastuttavat arjen opetusta ja oppimista oppilaitoksissa. Nämä hankkeet vievät ammatillisen koulutuksen kansainvälistymistä eteenpäin pienin askelin osallistamalla opiskelijoita ja opettajia kehittämistyöhön aiempaa laajemmin. Näissä hankkeissa kehittämistyö on viety osaksi opetuksen toteuttamista ja tällöin voidaan ehkä jopa puhua kehittämistoiminnan arkipäiväistymisestä. Voidaan myös odottaa, että näin hankkeiden tulokset siirtyvät tehokkaammin pysyviksi käytännöiksi opetuksessa.

Kehittämishankkeet ovat tuoneet osallistuviin organisaatioihin paljon sellaista osaamispääomaa, jonka hankkiminen ei olisi ollut mahdollista ilman hankkeisiin osallistumista. Kumppaneiden kanssa toteutetut hankkeet ovat lisänneet verkostoitumisen lisäksi ymmärrystä muiden maiden koulutusjärjestelmistä, opetuksen sisällöistä, työelämän osaamistarpeista ym. mikä on omalta osaltaan tukenut yhteistyön kehittämistä myös esimerkiksi liikkuvuustoiminnassa tai työelämäyhteistyössä.

Yksittäisten hankkeiden vaikuttavuuden lisäksi olisikin hyvä pohtia enemmän myös hanketoiminnan kokonaisuuden vaikutuksia ja merkitystä oppilaitoksessa: miten eri hankkeiden kerryttämät kokemukset ja osaaminen ovat muuttaneet toimintaa oppilaitoksessa pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna? Sanotaan, että joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Kannustankin kaikkia tekemään pienen aikamatkan oman oppilaitoksen hanketoimintaan: millaisia hankkeita omassa oppilaitoksessasi on toteutettu viimeisen 15 vuoden aikana ja miten ne ovat muuttaneet toimintaa?

ETM- ja PHARLEMA-hankkeiden lopputuotteet:

MarEng- ja MarEng Plus –hankkeiden lopputuotteet:


Tutustu myös Erasmus+ -hankkeiden tietokantaan:

Blogi: Kuulumisia kentältä