Ei-eksoottisesta puusta rakennetut kitarat soivat eurooppalaisten tietoisuuteen

Kitara

Työvaihe- sekä valmiita soittimia hankkeen tuotoksista. Työvaihekuvat sekä vihreä valmis kitara ovat Juuso Lindbergin akustisesta teräskielisestä kitarasta. Valmis ruskeasävyinen akustinen kitara on Otto Lindbergin valmistama. Veljekset valmistuivat viime keväänä IKATAsta.

Sastamalan koulutuskuntayhtymään kuuluva Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos (IKATA) oli partnerina Euroopan unionin Leonardo da Vinci -kumppanuushankeessa, jossa tutkittiin ei-eksoottisten puulajien soveltuvuutta kitaranrakennuksessa. Hanketta koordinoi belgialainen Centrum voor MuziekinstrumentenBouw (CMB). Hankkeessa ilmeni, että ei-eksoottisesta ja eksoottisesta puulajista rakennetut kitarat kuulostavat täsmälleen yhtä hyviltä. Lisäksi hankkeessa tuotiin esille ei-eksoottisten puulajien mahdollisuuksia ekologisesta näkökulmasta.

Vuonna 2012 alkaneen hankkeen ideat syntyivät neljä vuotta tätä aiemmin, kun IKATAn kitaranrakennuksen opettaja Tero Siromaa ja muutama hänen oppilaansa vierailivat Belgiassa. He tutustuivat Puursissa sijaitsevaan CMB:hen ja vierailivat joka toinen vuosi Hingenessä järjestettävässä Cordefactum -festivaalissa. Muutama vuosi ehti kuitenkin vierähtää, ennen kuin IKATA sai belgialaiset vierailulle Suomeen.

Sastamalan koulutuskuntayhtymän kansainvälisten asioiden koordinaattorin Sirpa Uotilan mukaan myös valmistelevilla vierailuilla oli iso merkitys hankkeen syntymiseen. Ratkaisevin vierailuista oli Uotilan ja Siromaan-matka Puursiin joulukuussa 2011. ”Idean hahmottuminen kesti, mutta kun se löytyi, se oli kristallinkirkas ja on kantanut jatkohankkeeseen saakka”.

Yritysten mukana olo hankkeissa tärkeää

Hankkeeseen osallistuneet opiskelijat tekivät 38 kitaraa ei-eksoottisista puulajeista, esimerkiksi tammesta, pyökistä, koivusta ja lepästä. Hankkeeseen osallistui yksi yrittäjä Alankomaista ja Ranskasta. Lisäksi yhteistyökumppaneina oli suomalaisia yrittäjiä, joilla oli tärkeä rooli osaamisen jakamisessa. Siromaa ja Uotila ovat sitä mieltä, että yritysten mukana olo eri hankkeissa hyödyttää sekä yrityksiä että oppilaitoksia. ”Kun oppilaitokset ja oppilaat osallistuvat tällaiseen projektiin, se antaa myös yrityksille näkökulmaa ja mahdollisuuden tarkastella omia tuotanto- ja materiaalivalintojaan”, Siromaa toteaa.

Hankkeessa järjestettiin yksi workshop Belgiassa ja kaksi Suomessa ja niissä tutustuttiin esimerkiksi yrittäjyyteen, soitinrakennustuotantoon sekä kitaroiden pintakäsittelyyn ja kiillotukseen. Workshopien lisäksi hanke osallistui Tampere Guitar Festivaliin ja vastaavaan tapahtumaan Belgiassa. Molemmissa tapahtumissa järjestettiin ei-eksoottisesta puusta valmistettujen kitaroiden kuuntelutilaisuuksia. ”Oli tärkeää, että huippumuusikot ja yleisö pääsivät käsiksi näihin kitaroihin ja pääsivät arvioimaan kitaroiden soundeja ja estetiikkaa”, Siromaa kertoo.

Kitara

Kitarat soivat yhtä hyvin

Kuuntelutilaisuudet olivat hankkeen tulosten kannalta merkittäviä, sillä niissä pidettyjen sokkotestien tuloksista selvisi, että ei-eksoottisesta puulajista ja eksoottisesta puulajista rakennetut kitarat kuulostavat täsmälleen yhtä hyviltä.

Siromaan ja Uotilan mukaan ihmisillä on pinttynyt käsitys siitä, että eksoottisesta puulajista rakennettu kitara olisi jollain tavalla parempi kuin ei-eksoottisesta puusta rakennettu. Eksoottisten puulajien käyttö kitaranrakentamisessa on ollut tietyllä lailla perinne, ja esimerkiksi isot soitinyritykset ovat suosineet eksoottista puuta. ”Osoitimme kokeellisesti, että tämä mielikuva on korvien välissä”, Uotila sanoo.

Käsitys eksoottisten puiden paremmuudesta alkaa vähitellen muuttua. ”Yhtäkkiä alkaa olla kuhinaa ja eri yritykset kertovat, että minäkin olen rakentanut kitaroita ei-eksoottisesta puusta 20 vuotta”, Siromaa sanoo. Isot yritykset ovat alkaneet lanseerata ei-eksoottisesta puusta valmistettuja kitaramallistojaan.

Opettajille uutta osaamista

Opettajille hanke oli tärkeä osaamisen näkökulmasta, sillä he kahlasivat läpi ison määrän eri puulajeja ja tarkastelivat niiden käyttäytymistä. Uotila kertoo, että opettajat saivat mahdollisuuden jakaa ammatillista osaamistaan ja keskustella kollegoidensa kanssa, sillä IKATAn kitaranrakennuksen opettajilla ei ole suomalaisia kollegoita. Siromaa on samaa mieltä. ”On ollut todella tärkeää jutella kollegoiden kanssa. Teemme samoja juttuja, mutta eri näkökulmasta ja arvostamme toistemme näkökulmia. Suomessa teemme todella hienoja asioita, ja meitäkin arvostetaan”. Opiskelijoille hanke merkitsi maailmankuvan laajentumista.

Ei-eksoottisen puun käyttö hankkeessa edisti kestävää kehitystä. Kitarateollisuus on pieni tekijä verrattuna esimerkiksi sademetsiä runsaasti hyödyntäviin huonekalu- ja rakennusteollisuuksiin. Siromaa arvioi, että kitaranrakentajat käyttävät prosentin niistä puulajeista, joita sademetsissä kaadetaan. ”On hienoa, että marginaalialalla voidaan tehdä vaikuttavia asioita, saada asialle huomiota ja, että voimme tällaisellä konstilla kiinnittää huomiota tärkeisiin asioihin”.

Metsänomistajille mahdollisuuksia

Ei-eksoottista puuta käyttävien kitaranrakentajien ja alan oppilaitosten ympärille on muodostunut verkosto, joka laajenee koko ajan. Vuonna 2014 päättynyt hanke on saanut jatkoa uudessa hankkeessa. Sen tavoitteena on saada eurooppalaista kitaranrakennusyhteistyötä tiivimmäksi ja lisätä yhteistyötä yritysten kanssa vielä enemmän. Hankkeilla on myös yhteiset, upeat verkkosivut. Sivut on tehnyt belgialainen parteri, ja loppuraportin palautteessa ne rankattiin yksiksi LLP -ohjelman kauneimmista.

Suomalaisille metsäyrittäjille tämä kumppanuushanke ja sitä seurannut jatkohanke voi luoda tulevaisuuden mahdollisuuksia. ”Yksittäiselle metsänomistajalle ei ole kannattavaa, jos yksittäinen yrittäjä haluaa tehdä hänen puustaan kitaran. Jos asialle on Euroopan laajuinen kysyntä, se onkin eri asia”, Uotila toteaa.


Lisätiedot hankkeesta ja jatkohankkeesta:
http://www.leonardo-guitar-research.com/


Teksti: Johanna Järviranta Kuvat: Juuso ja Otto Lindberg