SOS Mobilities –hanke – Miksi kansainvälisyys ei kuuluisi kaikille?

Kansainvälisen liikkuvuuden kohdalla puhutaan usein siitä, onko kaikilla mahdollisuus lähteä ulkomaanjaksoille vai onko se vain hyvin opinnoissa suoriutuvien sekä taloudellisesti vahvemmassa asemassa olevien tavoitettavissa. Axxellin kv-koordinaattori, Tanja Halttunen, huomasi yhdessä saksalaisen kollegan kanssa tämän epäkohdan jo vuonna 2008, mistä lähtien he ovat pyrkineet osallistamaan erityisesti heikommassa asemassa olevia opiskelijoita kansainväliseen liikkuvuuteen. Axxellin koordinoima SOS Mobilities –hanke pureutui kansainvälisyyden tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja onnistui saamaan hankkeessa luodut käytännöt osaksi mukana olleiden oppilaitosten arkipäivää ja ulkopuolisetkin tahot kiinnostumaan käytännöistä.

SOS Mobilities oli vuosina 2013-2015 Leonardo Da Vinci –ohjelmasta rahoitettu kehittämishanke, jonka kautta haluttiin parantaa kansainvälisyyden tasavertaisia mahdollisuuksia. ”Esimerkiksi opiskelijat, joilla on ongelmia opintomotivaatiossa tai huonompi itsetunto voivat hyötyä näistä liikkuvuuksista. Kv-liikkuvuuksien kautta haluttiin kehittää heidän itsetuntoa, itseluottamusta, parantaa avaintaitoja ja saada heidät ymmärtämään heidän omat resurssinsa…mitä heillä on todella paljon, mutta syystä tai toisesta ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää näitä resursseja ja niitä omia vahvuuksiaan”, Halttunen kertoo.

Enemmän tukea prosessiin

Hankkeessa oli mukana oppilaitoksia kuudesta eri maasta: Suomesta, Ruotsista, Englannista, Islannista ja Ranskasta. Lisäksi mukaan lähti yksi kansalaisjärjestö Saksasta. Jotta opiskelijoita päästiin lähettämään ulkomaanjaksoille, partnerit alkoivat kehittää materiaalia, joka tukisi opettajia opiskelijoiden löytämisessä ja opiskelijoita koko vaihtoprosessissa. Usein hankkeessa mukana olleet opiskelijat olivat aluksi pelokkaampia ja epävarmempia selviytymisestään ulkomailla verrattuna moniin muihin opiskelijoihin, joten heille haluttiin tarjota enemmän tukea koko prosessin ajalle. Ensin mietittiin yhteisvoimin, mitä näiden opiskelijoiden tukemiseen tarvitaan. Ensimmäinen tuotos oli tarkastuslista (checklist) tueksi lähteville opiskelijoille ja heitä lähettäville opettajille. Tämän listan avulla jokainen tiesi koko prosessin ajan, mitä ja milloin täytyy tehdä. Testauksen yhteydessä nousi myös tarve vastaavalle listalle vastaanottavalle organisaatiolle. Näiden listojen lisäksi hankkeessa kehitettiin ohjekirja (guidance booklet) opettajille, jotka lähettävät opiskelijoita maailmalle. Kirja ohjeistaa, kuinka he voivat paremmin motivoida ja tukea opiskelijoita ulkomaille lähdössä.

”Jos tätä tekee yksin niin se ei onnistu”

SOS Mobilities –hanke oli jatkoa Axxellin aikaisemmalle hankkeelle. Tarve hankkeen jatkolle nousi, kun huomattiin, että tulokset ensimmäisestä hankkeesta olivat todella hyviä, mutta opettajien panostusta ja tukea tarvittiin enemmän. Uudessa hankkeessa pyrittiin siis nimenomaan saamaan enemmän opettajia innostumaan ja mukaan toimintaan. Halttunen korostaa, että koko organisaation tuki ja yhteistyö on tärkeää. ”Se ei riitä, että on vain yksi lähettävä opettaja vaan sen täytyy lähteä sieltä osaston johdolta saakka sekä myös niiden, jotka ohjaavat työssäoppimista. Kaikki ovat mukana. Myös opiskelijat pitää olla mukana tukemassa toimintaa, ja me olemme huomanneet, että kun opiskelija on itse ollut ulkomailla, hän myös kannustaa muita lähtemään. Jos tätä tekee yksin, niin se ei onnistu”, Halttunen toteaa.

Miksi ei?

Mutta miksi näiden opiskelijoiden pitäisi lähteä ulkomaille? Juuri tämä kysymys olikin hankkeen alussa yksi suurimmista haasteista ja koordinaattorit saivat kuulla sitä useaan otteeseen. Usein ajatellaan, että ulkomaanjakso on eräänlainen palkinto vahvoille opiskelijoille ja myös pelätään luottaa heikompiin opiskelijoihin. Tämän vuoksi SOS Mobilities –hankkeessa haluttiin korostaa, miksi heidät nimenomaan pitäisi ottaa liikkuvuuteen mukaan. Lähetettyjen opiskelijoiden kautta on huomattu, kuinka moni on jatkanut opiskelujaan ulkomaanjakson innostamana. Osa on myös löytänyt oman itsensä, kehittänyt itsetuntoaan ja huomannut, että pärjää ulkomailla. ”Yksi opiskelija sanoi, että hänellä ei ole sitä taakkaa siellä, kuten hänellä on Suomessa. Täällä kaikki olettaa hänen olevan tietynlainen, mutta ulkomailla hän saa olla oma itsensä. Hän päätti sitten muuttaa ulkomaille ja tekee nykyään töitä siellä”, Halttunen kertoo.

Asenteisiin vaikuttaminen oli siis myös yksi tärkeä tavoite SOS Mobilities –hankkeessa. Hienoa oli se, kuinka sellaisetkin opettajat, jotka eivät koskaan ennen olleet kiinnostuneita kansainvälisestä yhteistyöstä, kiinnostuivat siitä ensimmäisen opiskelijan oltua ulkomaanjaksolla ja nähtyään sen vaikutukset. Todella pian kaikki huomasivat hyödyt opiskelijoiden kannalta, mutta myös itsensä kannalta. Opettajat muun muassa huomasivat, että palattuaan opiskelijat olivat usein motivoituneempia, ja siksi heitä oli myös helpompi opettaa. Asennemuutoksen myötä, jaksoille olikin jo melkein ruuhkaa.

Kiinnostus heräsi Suomessa ja muuallakin Euroopassa

Mukana olleet organisaatiot ovat olleet todella tyytyväisiä hankkeen tuloksiin. Nykyään hankkeessa luodut käytännöt ovat Axxellissa käytössä kaikilla aloilla ja myös kaikki muut mukana olleet oppilaitokset ovat ottaneet ne käyttöönsä. Lisäksi monet muut maat, jotka eivät olleet mukana hankkeessa, ovat alkaneet muuttamaan ajatusmaailmaansa ja aloittaneet heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden vastaanottamisen. Monet ovat myös alkaneet käyttää hankkeessa kehitettyjä tarkistuslistoja. Hankkeen tuotokset ovat herättäneet huomiota myös Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksessa, Cedefopissa, sillä he ovat ottamassa hankkeessa tuotettuja materiaaleja online työkalupakkiin, johon on kerätty keinoja koulupudokkuudeen vähentämiseen.

Lue lisää hankkeesta: http://harpajora.wixsite.com/sos-mobilities


Teksti: Emmi Jelekäinen
Kuvat: Tanja Halttunen