Nuoret ja kulttuurit kohtasivat Lappeenrannassa

”Aivan mahtava porukka”, erityisnuorisotyöntekijä Minna Hackspik iloitsee. Suomalaisten ja martiniquelaisten nuorten heinäkuinen tapaaminen ylitti kaikkien odotukset.

”Toki aina tulee yllätyksiä, aikataulumuutoksia ja konfliktejakin, mutta kaikista selvittiin. Tarvittaessa tilanteita purettiin kahdenkeskisillä keskusteluilla nuorten kanssa”, Hackspik kertoo.

EU:n Youth in Action -ohjelman tuella toteutettuun ryhmätapaamiseen osallistui kuusitoista 18–27-vuotiasta nuorta, 8 molemmista maista. Lappeenrannassa 11. - 19.7.2011 pidetyn tapaamisen teemoina olivat kulttuuri ja ennakkoluulot.

Suomalaisten ryhmään kuului syrjäytymisvaarassa olevia nuoria Lappeenrannan nuorisopalveluiden erityisnuorisotyön sekä jyväskyläläisen Ushanga ry:n piiristä. Martiniquen ryhmä puolestaan tuli Association KARISKO -yhdistyksestä, joka edistää martiniquelaisen kulttuurin ja perinteiden tukemista ruohonjuuritasolla. Yhdistys aktivoi työttömiä nuoria ja marginalisoituneita aikuisia mm. työpajojen kautta. Aloite ryhmätapaamiseen tulikin Martiniquelta, kun KARISKOn suomalainen työntekijä Meri Saaristo otti yhteyttä tuttuihin nuorisotyöntekijöihin Suomessa.

Työpajoja ja itsensä voittamista

Yhdeksän päivän aikana nuoret tutustuivat toisiinsa sekä suomalaiseen ja martiniquelaiseen kulttuuriin taidetyöpajoissa, kulttuuri-workshopeissa sekä esim. ennakkoluuloja käsittelevien keskusteluiden kautta.

Leirikeskuksessa oli tarjolla myös monipuolista liikunnallista toimintaa ja itsensä voittamiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi nuoret järjestivät martiniquelaisen ja suomalaisen teemaillan; ohjelmaan kuului perinneruokaa ja tanssia sekä esitelmiä omasta kulttuurista. Myös yhteinen risteily Saimaalla oli monille ikimuistoinen. Tapaamisen lopuksi matkustettiin Helsinkiin.

Kulttuurishokkeja puolin ja toisin

27-vuotias Subrina Joseph on innoissaan kuluneista päivistä, toisaalta mieli on jo vähän haikea. Reilu viikko Suomessa vierähti nopeasti ja viimeinen ilta on edessä. Uusia ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia on kertynyt roppakaupalla.

Subrina Joseph opiskelee kotimaassaan ranskaa ja biologiaa, mutta tulevaisuudessa hän haluaa opiskella sairaanhoitajaksi. ”Voisin hyvin asua, opiskella ja työskennellä myös muualla kuin Martiniquella, esimerkiksi Suomessa”, hän kertoo.

Josephin mielestä parasta tapaamisessa oli uusien ihmisten tapaaminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja kulttuurien vertailu. Joseph lisää listaan myös saunan ja kuutamouinnin. ”Alkujärkytyksestä toivuttuani sauna ja uinti, kuuman ja kylmän vaihtelu, oli yllättävän rentouttavaa”, hän nauraa.

Subrina Joseph vaikuttui suomalaisten suhteesta luontoon. Hänen mielestään suomalaiset suhtautuvat ympäristöön luonnollisesti ja kunnioittavasti. Esimerkiksi tietoa roskien lajittelusta ja keräyksestä hän haluaa viedä mukanaan Martiniquelle.

Entäpä mitä suomalaiset voisivat oppia martiniquelaisilta? ”Luonnollista läheisyyttä”, hän napauttaa. Heti perään Joseph kuvailee pilke silmäkulmassa, kuinka suomalaisnuoret järkyttyivät martiniquelaisesta tanssista, jossa pari tanssii hyvin lähellä toisiaan. Joseph on kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisnuoret ovat rohkeampia ja ennakkoluulottomampia kuin mitä hän oletti etukäteen.

Subrina Joseph uskoo olevansa tapaamisen jälkeen avarakatseisempi kuin aiemmin. ”Aina ei tarvita edes yhteistä kieltä tullakseen toimeen”, Joseph toteaa.

Oikealla tiellä

Lappeenrantalainen Sami Kaita, 20, kokee, että tapaamisen aikana hänen elämänkatsomuksensa vahvistui, ja hän tuntee olevansa oikealla tiellä. ”Haluan päästä ulkomaille ja kiertämään maailmaa, nähdä erilaisia paikkoja, kaikkea mahdollista. Tämä on minun juttuni,” hän iloitsee.

Hotellivirkailijaksi opiskeleva Kaita aikookin lähteä valmistumisen jälkeen ulkomaille. ”Kunhan opettelee kieltä ja tutustuu paikkoihin ja kulttuuriin, niin työtä voi tehdä periaatteessa missä hyvänsä”, hän summaa tulevan ammattinsa hyviä puolia.

Kaidan mukaan suomalaisissa ja martiniquelaisissa on eroja, mutta ne ovat yllättävän pieniä. Nuoret saivatkin pian huomata, että harrastukset ja vapaa-ajanvietto on aika samanlaista molemmissa maissa. ”Käydään tanssimassa, ulkona, ja tykätään muutenkin aika samanlaisista asioista”, Kaita kuvailee.

Mikä viikossa oli sitten parasta? ”Oikeastaan koko viikko. On ollut tosi upeaa tutustua niin moniin uusiin ihmisiin, sekä nuoriin että ohjaajiin”, Kaita kiittelee. ”Hauskinta ja huvittavinta oli varmaan martiniquelaisen tanssin opetteleminen”, hän nauraa.

Kaidan mielestä suomalaiset voisivat oppia martiniquelaisilta rentoutta. ”Martiniquelaiset ovat avoimia, iloisia ja ulospäin suuntautuneita, mikä on aika harvinaista Suomessa”, hän pohtii. ”Tosin minun oma kaveripiirini on aika rentoa, teemme kaikkea hauskaa ja kokeilemme uutta”, hän kuitenkin jatkaa.

Tiivis ryhmä

Minna Hackspik on yllättynyt siitä, kuinka hyvin nuorten ryhmä hioutui yhteen. ”Heistä tuli läheisiä toisilleen, vaikka he olivat lähtökohtaisesti hyvin erilaisia”, hän toteaa. Nuorisotyöntekijän näkökulmasta parasta tapaamisessa oli intensiivinen työote, jonka tuloksena syntyi tiivis yhteys nuoriin.

Hackspikin mukaan tavoitteena on järjestää vastavierailu Martiniquelle. Ensin kuitenkin tehdään tämän hankkeen loppuraportti yhdessä nuorten kanssa.

Teksti: Hanna Isoranta
Kuvat: Netta Lipsonen