Ajattelemaan pakottavat naurut

Sireeni ulvahtaa soimaan: sormensa ja samalla työnsä menettänyt kitaristi on joutunut karenssiin kun ei hakenut ajoissa syksyn yhteishaussa pitsinnypläyslinjalle. Työ- ja elinkeinotoimiston täti patistaa hakemaan sikafarmarin apulaiseksi ja astronautiksi. Vuoronumerojonossa haisee. Pitkäaikaistyöttömyys on muuttanut miehen zombieksi. Tai ehkä moniongelmaisen työttömän kohtaaminen pelottaa ”parempia ihmisiä” yhtä paljon kuin zombie.

Pajateatterin satiiri Työttömyys haisee vilisee vertauskuvia.

- Kaavakkeet ja lomakkeet, joita työkkärin työntekijä jakelee, ovat esimerkiksi vessapaperia, avaa lietolainen Marko Virtanen.

Hän on yksi kuudestatoista työttömästä nuoresta, jotka viettivät intensiivisen kaksiviikkoisen opiskelemalla teatterintekoa. Lopputuloksena oli itse käsikirjoitettu näytelmä, joka on herättänyt keskustelua Turun seudulla. Projekti on saanut laajasti julkisuutta paikallismedioissa.

EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in Action rahoitti 75 prosenttia Pajateatterin kuluista. Idean takana olivat Heidi Elo Kisällikellarista, joka on Liedon kunnan työllistämisyksikkö ja kierrätyskeskus, sekä Jenni Reunamo Naantalin ja lähikuntien alueellisista nuorten palveluista.

- Viranomaiset eivät välttämättä ymmärrä miltä arkielämä tuntuu työttömästä nuoresta. Siksi saimme ajatuksen, että työttömät nuoret kertoisivat teatterin keinoin, miten he itse oikein kokevat oman työttömyytensä, Heidi Elo selittää.

Pakkohaku ja karenssi pahimmat epäkohdat

TE-toimiston virkailijaa esittänyt Eveliina Viljakainen haluaa painottaa, ettei hänen tarkoituksensa ollut kritisoida ammattikuntaa. Nuoret vakuuttavat saaneensa hyvää palvelua työ- ja elinkeinotoimistossa.
- Kritiikki kohdistuukin systeemiin!
- Karenssijärjestelmää pitäisi muuttaa. Se on rangaistus, jolla kostetaan se, ettet ole jossakin onnistunut, Marko Virtanen valittaa ja kokee erityiseksi epäkohdaksi sen, ettei ase- tai siviilipalvelus vähennä karenssiaikaa.

Syksyn yhteishaku on kaikkien inhokki. Oikeasti kiinnostavia opiskelupaikkoja on syyshaussa tarjolla nuorten näkökulmasta todella vähän. Ja ne, jotka niihin oikeasti haluaisivat, saattavat menettää opiskelupaikkansa siksi että kaikki nuoret työttömät on pakotettu niitä hakemaan.

- Minäkin kävin Kihniössä 350 kilometrin päässä pääsykokeessa, ettei tulisi karenssia. Siellä sanottiin että ne, jotka ovat täällä työkkärin pakottamana tähän jonoon, Eveliina Viljakainen kuvailee.
Nyt hänellä on pakkohakemisen ansiosta opiskelupaikka Vaasassa. Hän pelkää seuraamuksia kun ei halua muuttaa Vaasaan eikä ottaa sitä vastaan.

Nuorten turhaumus on siirtynyt puhuttelevasti näytelmään, jossa Ville Hytin esittämän muusikon on valittava sirkuskoulu tai balettiopisto, ellei pitsinnypläys inspiroi.

Puoliväkisin mukaan ja mahtavaa oli

Näytelmän pääosassa loistanut Ville Hytti tunnustaa ratkenneensa nauruun, kun hänet kutsuttiin mukaan Pajateatteri-projektiin. Heidi Elo sai tehdä puhelimitse ison maanittelutyön ennen kuin mies suostui.

Vetäjille vaikeinta olikin saada tarpeeksi suuri ryhmä nuoria työttömiä kasaan luovaa hulluutta kysyneeseen projektiin. Myös alueen työvoimatoimistojen käytännöissä oli eroja. Lietolaiset osanottajat saivat projektista kirjoihinsa kuukauden työharjoittelun, kun taas esimerkiksi Raisiossa projektia ei mainostettu nuorille työttömille ollenkaan.

Harvinaisen huumorintajuinen ja suvaitsevainen 17-26 -vuotiaitten porukka saatiin kuitenkin kasaan. Kaikki eivät näytelleet vaan tekivät lavasteita ja toimivat kuvaajina. Ryhmähenkeä kaikki kuvailevat mahtavaksi.

Jimi Rasilainen liittyi riveihin Sastamalasta puskaradion kautta, kun kaveri kutsui mukaan. Teatterinteko hyvässä seurassa toi kaivattua vaihtelua masentavalta kuulostavaan työnhakuun.
- On niin turhauttavaa lähettää hakemuksia, kun mihinkään ei pääse. Soitin yhteen paikkaan ja kysyin, onko joku jo otettu, ja sieltä vastattiin että mitäs tänne soittelet, ei meillä ole aikaa vastailla tällaisiin puheluihin, Rasilainen murehtii.

Itsevarmuutta ja tervetullut tauko

Yksi työttömyyden pahimmista puolista on nuorten mielestä se, että ilman rutiineita ei enää saa kovin paljon aikaa ja itsetuntokin laskee. Pajateatteri-projektista Jimi Rasilainen ja muut näyttelijät kokivat saaneensa hyvän mielen ohella itse- ja esiintymisvarmuutta.
- Siitä kun onnistuu suuren yleisön edessä, Ville Hytti miettii.
- Ja siitä että uskaltaa epäonnistuakin suuren yleisön edessä, Marko Virtanen lisää.
- Onnistumisen ja epäonnistumisen kautta voittoon, naurahtaa Heini Koskinen.

Projekti kasvatti myös kärsivällisyyttä, varsinkin Marko Virtasen ja Ville Hytin, jotka taistelivat teknisiä ongelmia vastaan editoidessaan näytelmästä ja sen jälkipuinnista virkamiesyleisön kanssa DVD-tallenteen. Sen ansiosta nuorten työttömien sanoma leviää Turun seutua laajemmalle. Ties vaikka ulkomaillekin, sillä nuoret tekstittivät teoksensa englanniksi.

Ja vaikka Pajateatterin porukan harmiksi vain harva päättäjä uskaltautui näytöksiä katsomaan, DVD esitetään ainakin Liedon kunnanvaltuustossa.

Teksti ja kuva: Natalia Kisnanen