Miehitetyn alueen karu todellisuus

YK:n laskelmien mukaan Länsirannan sisällä on noin 500 erilaista liikkumisen estettä. Näkyvimpiä ovat tarkastuspisteet kaupunkien välillä: niissä tarkastetaan passit ja kuljetaan metallinpaljastimien läpi. Betlehemissä kolme kuukautta ollut Saara Luoma kertoo, että hänen palestiinalaiset ystävänsä eivät ole viimeiseen kymmeneen vuoteen voineet käydä ollenkaan Jerusalemissa.

Helsingin NMKY:ssä kymmenen vuotta erilaisia vapaaehtoistöitä tehnyt Saara halusi lähteä konfliktialueiden ytimeen ja toteuttaa vapaaehtoishankkeen miehitetyllä alueella Lähi-idässä. Hankkeen onnistuminen ei ollut lainkaan itsestään selvää, eikä edes alueelle pääsystä ollut takeita. Samalla koko ideana oli tehdä jotain erilaista ja kokea arki Palestiinalaisalueella.

– Palestiinalaisalueilla järkyttävä tilanne on jatkunut jo pitkään. Yksi vapaaehtoisprojekti tuntuu aika vähäpätöiseltä, mutta paikallisista näkee, kuinka tärkeää on, että joku muukin näkee mitä miehitys merkitsee heidän jokapäiväisessä elämässään. Kyllä se on merkittävää työtä, Saara toteaa.

Elintärkeät oliivipuut

Palestiinalaisille oliivipuut ovat elintärkeä toimeentulonlähde, varsinkin nykyisessä epävarmassa tilanteessa. Oliivipuita näkee joka puolella, ja ne ovat merkittävä osa kansallismaisemaa sekä paikallisille rakkaita.

Saara työskenteli Betlehemissä Joined Advocacy Initiave –järjestössä, jonka tärkein tehtävä on juuri viljelijöiden auttaminen. Kolmen kuukauden vapaaehtoisjakson aikana Saaran keskeiseksi projektiksi muodostui oliivipuiden istuttaminen. Helmikuussa pidettyä istutusviikkoa varten tehtiin paljon töitä – Saara valokuvasi ennen ja jälkeen istutuksen, ja itse viikkoa varten saapui järjestön avuksi paljon kansainvälisiä vapaaehtoisia. Erityisen tärkeää oli olla läsnä alueilla, joilla paikallisten oli vaikea liikkua, esimerkiksi muurin rakennusalueella.

Koko projektin ajan oltiin tietoisia siitä, että sen onnistumisesta ei ole takeita. Maanviljelijät valmistautuivat ongelmatilanteiden varalle maaoikeudet selvittävin laillisin dokumentein, mutta ne ovat alueella puutteellisia, koska maat ovat sukupolvien ajan periytyneet isiltä pojille.

Jo istutusviikon aikana Israelin armeijan sotilaat tulivat useasti ja ilmoittivat, että oliivipuun taimia ei saa istuttaa. He esittivät suljetun sotilasaluemääräyksen ja hakivat myöhemmin taimet pois. Näin tapahtui erityisesti, jos lähellä rakennettiin muuria tai kyseessä oli muuten kriittinen alue.

Kun sotilaat sitten tulivat, maanviljelijät keskustelivat heidän kanssaan. Kansainväliset vapaaehtoiset ja median edustajat olivat paikalla painostamassa, eivät riitelemässä. Väkivaltaisia yhteenottoja ei kuitenkaan tapahtunut.

Huolellinen valmistautuminen on tärkeää

Vapaaehtoisjakso Palestiinalaisalueella lähti käyntiin Saaran omasta aloitteesta: kansainvälisen NMKY:n verkosto tarjosi mahdollisuuden vapaaehtoispaikkaan ja Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (EVS) rahoituksen ja opastusta. Erityisen tyytyväinen Saara oli EVS:n järjestämistä lähtö- ja paluuvalmennuksista, jotka osoittautuivat varsin hyödyllisiksi. Muutenkin hän pitää EVS-ohjelmaa mainiona mahdollisuutena, joka tarjoaa tilaisuuden lähteä hankkeisiin toimivalla rahoituksella.

Projekti oli kaikin puolin haastava, ja Saara toteaakin hyvän valmistautumisen kantavan pitkälle. Asioita on hyvä selvittää etukäteen esimerkiksi lukemalla muiden alueella olleiden vapaaehtoisten blogeja sekä aihetta käsitteleviä artikkeleja. Myös paikallisen järjestön rooli ja apu on oleellista: Saara muun muassa haettiin alueelle Jerusalemista autolla heti saapuessaan, ja ensimmäistä kertaa tarkastuspisteellä mukana oli toinen vapaaehtoinen. Tällaiset keinot helpottivat uusien ja vaikeiden tilanteiden kohtaamista.

Ainoa asia, joka Saaraa harmittaa, on projektin lyhyys: kolme kuukautta ei kerta kaikkiaan riittänyt, yhdeksän kuukautta olisi ollut hänestä sopivampi aika. Lyhytkin jakso kuitenkin avasi Saaralle uusia mahdollisuuksia, ja hän on ehtinyt palata Palestiinalaisalueella jo kolmesti – hän näkeekin tämän projektin ensimmäisenä askeleena matkalla kohti unelmatyötään.

Teksti: Noora Kauppila