Maltalaisnuoret täyttivät Konneveden kiusaamisen vastaisella energialla

– Puhuimme tyttöjen illassa seurustelemisesta, kiusaamisesta ja ulkonäköpaineista. Maltalla ulkonäköpaineet ovat pahemmat kuin meillä, siellä voidaan tulla kylällä sanomaan päin naamaa että näytät hirveältä, kertoo Emma-Roosa Koponen Konneveden yläkoulun helteisellä pihalla.

– Teimme Jyväskylän keskustassa flashmobin, jolla otimme kantaa syrjintää vastaan. Jähmetyimme näyttämään ohikulkijoille, miten homoja ja huivipäisiä syrjitään. Huomion herättäminen sillä tavalla oli hyvin hauskaa, mutta kaikkein hauskinta oli viedä Konneveden vanhuksia pyörätuolissa ulos, selittää maltalainen Xavier Cole leirikeskuksessa kirkkaan Liesvesi-järven rannalla.

On asioita, jotka eivät muutu, ellei niitä nosteta tarkastelun alle ja puheenaiheeksi unohtumattomissa merkeissä. Konneveden 4H:n ja Maltan Fguran roomalaiskatolisen kirkon nuorisokeskuksen nuoret eivät varmasti unohda tunnistaa ja vastustaa syrjintää ja vihapuheita. Sen verran väkevästi 14–19 -vuotiaat käsittelivät No Hate -teemaa nuorisovaihdon aikana.

Lähimpänä teini-ikäisten omaa kokemusmaailmaa oli laajan teeman aiheista kiusaaminen. Ja kun aihetta puitiin ja aikaa vietettiin yhdessä niin Maltalla kuin Suomessakin, nuoret alkoivat avautua ja kertoa yhä enemmän. – Minä opin, ettemme tunne nuoriamme niin kuin luulemme. Olin yllättynyt, aivan shokissa niistä kiusaamiskokemuksista, joita jotkut heistä ovat joutuneet käymään läpi, kertoo maltalainen nuoriso-ohjaaja Antonella Aqius.

– Oli käsittämätöntä kuulla että kylällä kiusataan sitä, jolla on syöpä ja juoruillaan siitä, jonka mies lähti. Suomessakin koetaan kiusaamista ja muuta syrjintää, kuten rasismia, mutta sitä pääsee pakoon muuttamalla. Malta on pieni, täyteen pakattu saari, jossa kaikki tuntevat kaikki, luonnehtii Konneveden 4H:n toiminnanjohtaja Anni Juntunen.

Tekemisen meininkiä ja puhumisen rohkeutta

Anni Juntunen on hiukan uuvuksissa, sillä nuorisovaihdon aikataulu on ollut todella tiivis. On tavattu ja autettu vanhuksia, tarhaikäisiä ja koululaisia, on urheiltu, leikitty ja pelattu pelejä, käyty syvällisiä keskusteluja sekä juostu aarteenetsinnän merkeissä Jyväskylän nähtävyydet ympäri. Ja nuorilla on kummasti enemmän energiaa kuin aikuisilla…

Ihan kaikkea ei Juntunen kollegoineen ole sentään päätynyt tekemään. Nuorille itselleen annettiin mahdollisimman paljon vastuuta ikätovereita puhuttelevan ohjelman laatimisessa sekä keittiö- ja siivouspuuhissa. – Sillä on eroa, ohjataanko nuoria vai valmennetaanko heitä tekemään itse, Juntunen huomauttaa. Tämä suomalainen itsenäistämisen malli ihastutti maltalaisia. Kaikilla oli hauskempaa, kuin jos ohjelma olisi painottunut sisällä istumiseen ja aikuisten pitämien luentojen kuulemiseen. – Meillä Maltalla nuorille annetaan yleensä vain pieniä askareita, mutta Suomessa näin, miten paljon hyödyllisempää heille on, jos heille antaakin paljon tekemistä, Antonella Aqius antaa tunnustusta.

Vaan kyllä suomalaisetkin imivät elämisen mallia maltalaisilta. Heihin oli helppo tutustua, niin mielellään nuorimmatkin maltalaiset kävivät juttusille – ja tanssivat kaikkensa antaen diskossa, taatusti selvin päin. – Kun aiemmin jännitti puhua englanniksi, niin nyt annan mennä vaan vaikka tulisikin virheitä. Maltalaiset ovat tosi sosiaalisia, aktiivisia ja rohkeita puhumaan, ja jotain siitä on tarttunut meihinkin, sanoo 4H-nuori Marika Suuronen. – Suomalaiset nuoret energisoituivat, innostuivat ja oppivat huutamaan! Anni Juntunen nauraa.

Maltalla suomalaiset ihastuivat maltalaisten rakastamiin rantapiknikeihin, lasinkirkkaaseen laguuniveteen ja puutarhoihin. He ihmettelivät, miksi ihmiset kävelivät niin vähän ja ajoivat autolla niin paljon. Suomessa maltalaiset kiinnittivät huomiota puurakentamiseen, tyttöjen ja poikien yhteiskouluihin pienine luokkakokoineen, hiljaisuuteen ja luontoon.

– Meillä ei ole Maltalla puita, väittää Chris Farrugia Konneveden metsäisen horisontin ympäröimänä. – En ole kolmeen kuukauteen nähnyt sadetta. Oli tosi rentouttavaa päästä kokeilemaan saunomista ja uida sen jälkeen järvessä. Aiemmin olen uinut vain meressä, Xavier Cole muistelee.

Nuoret ja nuorisotyö tulisi ottaa vakavammin

Konneveden 4H on Anni Juntusen kaudella uudistanut toimintaansa ja kansainvälistynyt jyrinällä. EU:n tarjoamat mahdollisuudet nuorille on otettu tarmolla käyttöön byrokratiaa pelkäämättä, ja koko kunta on hyötynyt lukuisista hankkeista.

– Jo se, että eri maiden nuoret tutustuvat toisiinsa, on syrjinnänvastaista työtä. Tulee oivalluksia, että ai nuo tekevät tuommoista, no sekin on ihan fine, kiteyttää Juntusen apuna nuoria paimentanut Nuorten Keski-Suomi ry:n valmennuspäällikkö Tarja Sovijärvi.

Maltalla nuorisotyö on pääasiassa vapaaehtoistyötä. Katolinen kirkko antaa toiminnalle tilat ja aikuiset aikaa, mutta varojen keruu on pääosin nuorten ja heitä vetävien vapaaehtoistyöntekijöitten vastuulla. Ilman Youth in Action -tukea ryhmämatkat olisivat mahdottomia.

Antonella Aqius, niin kuin suurin osa vapaaehtoisista, on ammatiltaan opettaja. Opettajilla kun on jo valmiiksi kontaktit nuoriin. – Meistä on parempi houkutella nuoret nuorisotalolle, etteivät mene pubiin. Nuoret ovat niin energisiä, että harva suostuu vapaaehtoiseksi. Nuorten kanssa olemista pidetään vaikeana, sanoo Christian Brincat, hänkin vapaa-ajallaan nuorisotalolla toimintaa vetävä opettaja.

Konnevedellä palkitsevasta mutta aikaa vievästä työstä saa sentään palkkaa, mutta jotkut asiat ovat silti huonommin kuin Maltalla. Maltan nuoret tapaavat toisiaan vapaa-ajallakin alvariinsa, kun taas pitkien välimatkojen suomalaiskunnassa nuorilla ei ole ainakaan kylminä vuodenaikoina riittävästi tapaamispaikkoja.

– Viiden lapsen äitinä tiedän, että nuoremme jäävät iltaisin kylille pyörimään. Meilläkin on usein istunut iltaa kymmenen poikaa kun nuorisotalo sulki ovensa jo kahdeksalta, eikä ollut muuta paikkaa, mihin mennä, kertoo Eija Kajan paikallisten naisten pyörittämässä Pappilan Hätävara -kahvilassa.

Hän oli oikein tyytyväinen nähdessään kunnanraitin täynnä maltalaisia vieraita. Erilaiset kulkijat kun rikastuttavat ja avartavat hänestä jo pelkällä olemuksellaan paikallisten näkökantoja. Sitä paitsi ruoka ja kyydit tilataan 4H:n periaatteiden mukaisesti paikallisilta toimijoilta. – Nuoret ovat ihania, kun heitä kuuntelee, jolloin heiltä saa uusia ideoita. Mutta jos heitä vain kieltää ja kieltää ja sulkee ovet heidän edestään, tulee ongelmia, Kajan tietää.

Xavier Cole palaa Maltalle pää täynnä hauskoja muistoja ja ymmärrystä sanojen tuhovoimasta. – Ihmiset voivat oppia olemaan varovaisempia sen suhteen, mitä sanovat, sillä emme voi tietää, miltä toisesta tuntuu, kun häntä kiusataan. Voisimme tehdä videon tai mainoksen, jotta kiusaaminen loppuisi.

Teksti: Natalia Kisnanen
Kuvat: Antonella Agius