Loimaa teki EVS-hankkeesta kielitaidon ja itsevarmuuden sammon

Kun espanjalainen Raquel Muñoz, 24, ilmoitti lähtevänsä Suomeen Loimaalle EVS-vapaaehtoiseksi, vanhemmat vastustivat. Suojatusta elämästä tarpeekseen saanut neito piti kuitenkin päänsä. Hän matkusti yksin Manisesista Valencian seudulta varsinaissuomalaiseen pikkukaupunkiin auttamaan lasten ja nuorten vapaa-ajan kerhojen, klubien ja leirien vetämisessä sekä toteuttamaan heidän kanssaan näytelmiä.

Innostuin hakemaan mukaan, koska halusin oppia käyttämään englannin kieltä ja saada kokemusta työskentelystä lasten ja nuorten parissa, sillä opiskelen opettajaksi. Loimaan EVS-hankkeeseen kuului myös teatteri. Siitä innostuin jo yläasteella, jolloin olin mukana näytelmässä, ja minua kiinnosti oppia lisää, Muñoz selittää.

Vastaanottajataholla Loimaan kaupungilla on kaksivuotisessa EVS-hankkeessa yhteistyökumppaninaan Loimaan teatteri. Teatterin Lumikuningatar-näytelmän tekeminen lasten kanssa oli Raquel Muñozille EVS-ajan kohokohta, jossa tuli tutuksi koko teatterintekoprosessi kaikkine vaiheineen.

–Teatteriharrastus on hyväksi suomalaislapsille, sillä se kehittää heidän sosiaalisia taitojaan, kykyä olla ihmisten kanssa. Heidän on opittava herkemmiksi muiden tarpeille – ja puhumaan kovempaa, Muñoz huomioi. Espanjalaiset lapset ovat hänen mukaansa rohkeampia menemään, sillä sosiaaliset tilanteet eivät pelota heitä niin kuin suomalaislapsia. Suomalaisten lasten itsenäisyys oli kuitenkin Muñozille positiivinen yllätys, joka vaikutti hänen omaankin persoonaansa. –Espanjassa lapset eivät ole yhtä itsenäisiä. Äidit paapovat heitä enemmän ja he marisevat enemmän, mutta samanikäiset suomalaislapset osaavat jo vaikka mitä.

Pienellä paikkakunnalla ehtii moneen mukaan

Muñoz ja itävaltalainen Tanja Zauner, hankkeen ensimmäiset EVS-vapaaehtoiset, palasivat kesällä kotimaihinsa. Heidän työnsä jatkajat saapuvat Itävallasta ja Ranskasta syyskuussa kymmeneksi kuukaudeksi.

Pienellä seudulla pääsee moneen mukaan. – He vetivät nuorisotoimen avointa toimintaa, mutta tarjoutuivat myös esimerkiksi kieltenopettajille luokkavieraiksi kouluissa. Raquel meni mukaan työväenopiston espanjan keskusteluryhmään, kertoo Loimaan teatterin Sari Äikää-Torkkeli. – Haluaisimme tarjota mahdollisimman monelle kasvavalle nuorelle täällä oikeita tilanteita, joissa pääsee kommunikoimaan englanniksi. On hyvä kun samat EVS-vapaaehtoiset tulevat vastaan eri tilanteissa. Kansainvälistyminen on nykyaikaa, ja on hienoa, että EU:n nuorisotoimintaohjelman ja CIMOn avustuksella pystymme tarjoamaan interkulttuurisia kokemuksia myös maaseudulla eläville nuorille.

Teatterissa Muñoz ja Zauner ennen kaikkea tekivät lavasteita ja korjasivat pukuja. Myös 7–8 -vuotiaitten pukeminen, hiusten laitto ja meikkaaminen olivat heidän vastuullaan.

Siitä on hyvä jatkaa syvemmälle. Uudet, syyskuussa saapuvat tytöt ovat molemmat aktiivisia teatterin harrastajia ja kiinnostuneita vetämään teatteriryhmiä.

– Talvella meiltä on tulossa pari näytelmää, joita ohjaavat paikalliset nuoret. Olemme ajatelleet antaa tulijoille näytelmissä sivuroolit, joilla ei ole paljon puhetta, ja joissa fyysinen ilmaisu korostuu. Silloin ei suomen kielen taidon puute niin haittaa, Äikää-Torkkeli sanoo.

Suomalaisnuorten englannin kielitaidon kohentamiseen Loimaan teatterilla on idea, jota testataan uusien EVS-vapaaehtoisten tultua. – Suunnitteilla on perustaa Loimaalle teatteriryhmä, jossa vapaaehtoiset ovat mukana ja jossa aktivoidaan ilmaisutaitoon vieraalla kielellä.

’Kaikkien nuorten pitäisi kokea EVS’

Vasta Espanjaan palattuaan Raquel Muñoz havaitsi, miten puoli vuotta EVS-töissä oli häntä muuttanut. –Olen paljon itsenäisempi ja osaan nyt kehittää itseäni.Tällainen kerran elämässä -kokemus pitäisi olla kaikilla nuorilla! Se kehittää mieltä niin paljon avoimemmaksi, opettaa uusia asioita sekä tiimityötä, ideoitten jakoa ja luovuutta.

EVS-vapaaehtoiset päästettiin Loimaalta välillä laajemmillekin laitumille. Lomapäivinään tytöt innostuivat yhdessä toisten EVS-vapaaehtoisten kanssa kiertämään Suomea Lappia myöten. Myös Pohjois-Norja, Tukholma ja Tallinna tulivat tutuiksi. Nyt Espanjassa paikalliseen teatteriin mukaan menoa puuhaavalla neidolla ei ole kuudesta Suomen kuukaudestaan kuin yksi ainoa negatiivinen muisto.

– Mämmi! Pakottivat maistamaan sitä ja se oli aivan kauheaa, hän nauraa.

Youth in Action kasvattaa kiistattomasti nuoria itsenäisyyteen, mutta kokeneempia aikuisia tarvitaan suuntaa näyttämään. Sari Äikää-Torkkeli itse innostui kansainvälisyystoiminnasta jo yläasteikäisenä osallistuessaan kahdelle kielikurssille ulkomailla. Aikuisena hän pääsi sen makuun uudelleen ensin kansainvälisen nuorisoteatterileirin St.age 2000:n projektisihteerinä, sitten ystävyyskuntatoiminnan kautta, ja myöhemmin nuorisoteatterien vetäjille tarkoitetulla kansainvälisellä verkostoitumiskurssilla Irlannissa.

– Lomakkeitten täyttö, puhelut vieraille, yhteydenpito hakuosapuoliin, mentorointi… Nuoret eivät voi selviytyä kaikesta yksin, he tarvitsevat aikuisen ohjaajan, Äikää-Torkkeli tietää.

Vaikka teatteri on niin vahvasti ja näkyvästi mukana Loimaan Youth in Action -toiminnassa, juuri Loimaan kaupunki on rekisteröitynyt sekä lähettämään että vastaanottamaan EVS-palvelun suorittajia. Kaupungilla on paremmat resurssit käytännön proejtkinhallintaan, taloudenhoitoon ja toiminnan monipuolistamiseen.

–Nuoriso-ohjaajien työpanos EVS-nuorten asumisjärjestelyissä ja muissa käytännön asioissa, työskentelymahdollisuuksien tarjoajana sekä vapaa-ajan aktiviteettien opastajana on ollut erittäin tärkeää nuorten viihtyvyyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta, Sari Äikää-Torkkeli toteaa.

– On tärkeää, että tänne tulevat nuoret saavat kokea itsenäisyyttä ja ottaa vastuuta elämästään vieraan kulttuurin arjessa, mutta on myös tärkeää, että he kokevat olevansa tervetulleita tänne ja saavat parhaan mahdollisen kokemuksen ja hyödyn osallistumisestaan projektiin.

Teksti: Natalia Kisnanen
Kuvat: Natalia Kisnanen, Sari Äikää-Torkkeli