Tuodaan ulkomaat tänne!

EVS-vapaaehtoiset järjestivät kansainvälistä actionia nuorille Rautavaaralla

Ihmiskäärme yritti saada otteen toisen hännästä valkovenäläisessä perinneleikissä.

Kuvankaunis espanjatar selitti Hannu Nevalaiselle ja Jani Heikkiselle, miten vaarallista on härkäjuoksu, mikä on Valencian tomaattifestivaali ja mitä espanjalaiset perinneherkut sisältävät. Härkätaistelustakin tuli puhe, mutta Espanjan nuoret vakuuttivat vastustavansa sitä itse kyllä kaikki.

- Paparajotet olivat tosi hyvän makuisia, imelä leivonnainen sitruunanlehden päällä, Heikkinen kuvaili tietämättä maistaako seuraavaksi algerialaisia leivoksia, israelilaisia naksuja, libanonilaista hummusta vaiko valkovenäläistä karpalomehua. Violeta Hierro Gallegon Espanja-esittelyn jälkeen nuorukaisille oli luontevaa siirtyä ottamaan salsa-askelia tanssityöpajaan.

Nuoriso- ja matkailukeskus Metsäkartanon pihalla kiemurreltiin käärmeinä ja heitettiin perunoita valkovenäläisten perinneleikkien tiimellyksissä. Liikuntasalissa pääsi jalkapallopelin nappulaksi tai libanonilaisen ammattikoripalloilijan valmennukseen. Nuorisotyönohjaajat neuvoivat, miten Rautavaaran ja lähikuntien nuoret voivat itsekin lähteä maailmalle EVS-vapaaehtoisiksi.

Tökkää Tellusta -kansainvälisyystapahtuma järjestettiin Rautavaaralla nyt viidettä kertaa, mutta ensimmäistä kertaa EVS-vapaaehtoisten voimin ja ideoin. Niinpä tapahtuma lähti käyntiin ja vauhtiin arabinuorukaisten räppäyksellä. - Eri maiden nuoret muuttuivat ryppäästä ryhmäksi hyvinkin nopeassa ajassa. He todella halusivat tehdä töitä yhteisen agendan vuoksi ja olivat täynnä ideoita, Metsäkartanon leirikoordinaattori Tanja Airio totesi.

- He esimerkiksi lavastivat Metsäkartanon aulan lentokentäksi. Pienellä teolla on suuri merkitys, lentokentän kautta siirrytään toiseen maailmaan, kansainväliseen basaariin.

Tämän voisi helposti toteuttaa muuallakin

- Me olemme Itä-Suomessa hitusen omillamme. Täällä on tosi paljon nuoria, jotka eivät ole käyneet ulkomailla tai edes koskaan tavanneet ketään ulkomailta, Airio selitti. 18-vuotias Laura Saari Nurmeksesta ei ihan purematta tätä väittämää niellyt. Hän oli itse vasta palannut Romaniasta terveitä elämäntapoja edistäneestä EVS-projektista nimeltä Green Kitchen. - Minun kaverini hyödyntävät kyllä hyvin kaikki mahdolliset kansainvälisyysjutut. Ei tarvitse olla rikas päästäkseen ulkomaille, totesi Saari, joka oli solminut kansainvälisiä kontakteja ja lennellyt EVS:n lisäksi 4H:n ja Lionsin merkeissä.

Libanonin hummusta maistellut Johanna Toivanen tunnustautui nuoreksi, joka on ”melkeinpä vain koto-Suomessa pyörinyt”. - Kaipa se on tapakysymys, ei ole ollut tapana lähteä matkoille. Joskus puhutaan suomalaisten kavereitten kanssa huviksemme englantia.

Tökkää Tellusta tarjosi Toivasellekin mahdollisuuden harjoitella kielitaitoa käytännössä – esimerkiksi Ghassan Hoshin kalligrafiapisteessä, jossa Israelista tullut mies opasti kädestä pitäen kirjoittamaan oman nimen arabialaisilla ja heprealaisilla aakkosilla. Tökkää Tellusta -hulinan jälkeen 16 EVS-vapaaehtoista jalkautettiin kouluihin kertomaan maistaan ja inspiroimaan paikallisia nuoria ulkomaille. Mahtavia luontoretkeily- ja ulkoilmareippailumahdollisuuksia tarjoavan Metsäkartanon johtajan Jari Korkalaisen mukaan samalla konseptilla voisi järjestää kansainvälisyystapahtuman melkein missä vaan.

- Tarvetta kansainvälisyystapahtumille on selkeästi, ja koulut käyttävät mielellään yhden päivän tällaiseen osallistumiseen. Rahoitustukea tarvitaan kuitenkin, koska kunnissa on rajalliset resurssit. Kuukaudeksi pitää toki suunnitella nuorille muutakin puuhaa kuin yhden tapahtuman järjestäminen ja kouluvierailut. - EVS-vapaaehtoiset pääsevät tekemään myös fyysisempää käytännön työtä, toimimaan luonto-oppaina, Korkalainen kertoi.

"Jos voisin jäädä"

Näin toiminnallisessa kansainvälisyystapahtumassa on kaikille kaikkia, kukaan ei maleksi tylsistymässä. - Luulen että suomalaisten nuorten lisäksi ulkomaalaiset vapaaehtoisetkin viihtyvät erittäin hyvin, arveli Metsäkartanon kansainvälisten asioitten koordinaattori Maija Jeskanen. Todellakin. Ajatus EVS-hankkeen päättymisestä oli ahkerista vapaaehtoisista kovin surullinen. Suru sai traagisia piirteitä, kun libanonilaisen Georges Zakhian sanojen välistä oli kuulevinaan hänen kotimaansa tulehtuneen nykytilan kuohuvan Syyrian naapurina.

- Haluan pysyä Suomessa! Voisin tehdä töitä nuorten kanssa, ammattikoripalloilija Zakhia huokasi. Valko-Venäjän nuorista naisista puhumattakaan. -Täällä todella tuntee olevansa EU:ssa. Voin sanoa mitä haluan! Valko-Venäjällä rangaistaan ja voi joutua vankilaan jos tekee jotain erilaista kuin poliittiset päättäjät tahtovat. Meillä ei voi edes järjestää tapahtumia, kokoontuminen on laitonta, summasi Karina Sitrik. - Suomalaiset luottavat demokratiaan. He eivät ole voineet uskoa korviaan, kun olen kertonut millaista meillä kotona on. Olen kuitenkin päättänyt puhua, Sitrik jatkoi rohkeasti ja kertoi haaveilevansa opiskelupaikasta jossakin EU-maassa.

Nuorisotyöttömyyden riuduttamasta Espanjasta haki tähän EVS-hankkeeseen yli 70 nuorta. Valittuihin kuulunut Guillermo Gea Ortiz oli sitä mieltä, että EVS tekee nuorista parempia ihmisiä. - Turistina ei tapaa ihmisiä toisista maista. EVS:nä tapaa paitsi suomalaisia, myös nuoria muista maista. Toivoisin lisää aikaa Suomessa.

Teksti ja kuva: Natalia Kisnanen