^{Kuva: Jaana Mutanen}

Suomi näkyy Latinalaisessa Amerikassa

Yhteistyö Suomen ja Latinalaisen Amerikan kanssa on laajentunut vuosi vuodelta. Suomen Madridin-instituutti on ollut liikkeellä Latinaisen Amerikan maissa perustamisvuodestaan 1996 lähtien.

Professori Martti Pärssinen, kertoisitteko Suomen Madridin-instituutista, sen historiasta ja toimintaperiaatteista?

– Instituutti perustettiin vuonna 1996 yhteistyössä Madridin Complutense-yliopiston kanssa. Yliopistoalueella instituutilla on edelleenkin neuvontapiste. Pääasiallinen toimisto, näyttelytilat ja kirjasto sijaitsevat kuitenkin Madridin keskusta-alueella Chamberín kaupunginosassa. Suomen Madridin-instituutin tavoitteena on tehdä tunnetuksi suomalaista kulttuuria espanjan- ja portugalinkielisissä maissa, lähinnä Pyreneiden niemimaalla ja Latinalaisessa Amerikassa, sekä edistää kulttuuri-, tiede- ja talouskontakteja molempiin suuntiin.

– Instituutti toteuttaa yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa erilaisia kulttuuritapahtumia sekä järjestää suomalaiseen että espanjan- ja portugalinkieliseen kulttuurialueeseen liittyviä ajankohtaisia teemoja käsitteleviä luentoja, seminaareja ja kongresseja. Lisäksi sen tavoitteena on edistää kohdealueiden tutkijoiden vuorovaikutusta ja opiskelijoiden toimintamahdollisuuksia.

Tiedonvälitys opiskelumahdollisuuksista Suomessa ja suomenkielen opiskelusta mm. Espanjassa, Portugalissa sekä Suomessa kuuluvat osana instituutin tehtäväkenttään. Instituutti harjoittaa myös julkaisutoimintaa.

Instituuttinne, kuten myös yleensä ottaen espanjankieliset maat, on suosittu harjoittelukohde suomalaisopiskelijoiden keskuudessa. Miten arvioisitte harjoittelijoiden panosta instituuttinne toiminnassa?

– Instituutin käytännön toiminnan kannalta eri oppilaitosten Suomesta lähettämien harjoittelijoiden panos on ollut hyvin keskeinen. Kahden toimipisteen ylläpitäminen pelkästään vaatii lisähenkilöstöä suomalaisen johtajan ja espanjalaisen sihteerin lisäksi. Lisäksi säätiön toimipisteessä Buenos Airesissa on ollut yhden kauden CIMOn harjoittelija asiamiehemme tukena.

– Instituutissa työskentelee kerrallaan 4–6 harjoittelijaa, yhteensä lähes parikymmentä joka vuosi. Harjoittelijat tulivat useimmiten eri oppilaitosten Erasmus-harjoittelun kautta sekä muutama harjoittelija CIMOn ja työvoimatoimistojen kautta. Vuonna 2009 järjestettyä Mes del Diseño Finlandés -suurtapahtumaa varten jouduimme työmäärän takia ottamaan enemmän harjoittelijoita. Syksyn kahdeksasta harjoittelijasta kaksi työskenteli suuren osan ajastaan Madridin Matadero-kulttuurikeskuksessa, jossa pidettiin design-kuukauden päänäyttely.

– Harjoittelijoiden työt koostuvat hyvin moninaisista tehtävistä, vaikka kullakin on samalla omat vastuualueensa oman opiskelualansa ja kokemuksensa mukaan. Instituutin harjoittelijat tulevat eri aloilta. Yleensä talossa on talousharjoittelija, graafikko, sekä useita kulttuurialan harjoittelijoita. Kaikki osallistuvat harjoittelunsa aikana taidenäyttelyiden ja muiden tapahtumien järjestämisen eri vaiheisiin ja asiakaspalvelutehtäviin.

Instituutin toimintakenttään kuuluu Espanjan ja Portugalin lisäksi myös Latinalainen Amerikka. Millaisia projekteja teillä on ollut siellä suunnalla viime vuosina?

– Jos puhutaan Latinalaisen Amerikan maista yleisesti, instituutissa tehdään parhaillaan esiselvitystä suomalaisen koulutusjärjestelmän vientimarkkinoista ja sen eri osien sovellettavuudesta Latinalaiseen Amerikkaan. Esiselvitys toteutetaan yhteistyössä Finpron ja Suomen Madridin suurlähetystön kanssa.

Taustalla on Suomen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite koulutusosaamisen vientiponnisteluista sekä toisaalta Iberoamerikkalaisten maiden yhteisön päätös sijoittaa 76 miljardia euroa koulutuksen kehittämiseen espanjaa ja portugalia puhuvissa maissa seuraavan 10 vuoden aikana.

– Toinen suurempi hanke on suomalaisen audiovisuaalisen taiteen näyttelykiertueiden järjestämistä Espanjaan, Portugaliin ja Latinalaiseen Amerikkaan. Näyttelyiden ja mahdollisten oheistapahtumien avulla tuottajille ja muille toimijoille avautuu mahdollisuus verkostoitua ja luoda pysyviä yhteistyösuhteita kuhunkin kohdemaahan ja esityspaikkaan.

Korkeatasoinen ja tuore suomalainen valokuva-, elokuva- ja mediataide sekä arkkitehtuuri ovat keskiössä. Alat sopivat kiertonäyttelyihin myös siksi, että näyttelyiden kuljetus hoituu suhteellisen edullisesti ilman vaikeita tullimuodollisuuksia.

– Argentiinassa pääkohteemme on jo muutaman vuoden ajan ollut entisen suomalaisen merimieskirkon kunnostaminen Suomi-taloksi, jossa voitaisiin järjestää konsertteja, näyttelyitä ja muuta toimintaa. Se on nykyisin Iberialais-amerikkalaisen säätiön hallussa.

Brasiliassa puolestaan merkittävin instituutin hanke on ollut Suomen Akatemian rahoittama ”Ihminen ja luonto Länsi-Amazonian historiassa” -projekti, joka pääsi maailmanlaajuisen julkisuuden kohteeksi joulu–tammikuussa 2009/2010. Antiquity-lehti oli julkaissut aivan uusia tietoja hankkeen tuloksena löydetystä jo kadonneesta sivilisaatiosta Brasilian Acren osavaltiosta. Aiemmin Science-lehti oli kuvannut hankkeen alustavia tuloksia termillä ”dramatic discovery”. Samasta aiheesta on valmistumassa Hollywood-elokuva.

Millaisia uusia yhteistyömahdollisuuksia haluaisitte nostaa esille, kun puhutaan Suomen ja Latinalaisen Amerikan välisestä yhteistyöstä? Entä millä aloilla Latinalaisen Amerikan mailla olisi kiinnostusta yhteistyöhön Euroopan tai Suomen suuntaan?

– Iberian niemimaa ja Latinalainen Amerikka muodostavat kielellisen ja kulttuurisen kokonaisuuden. Kiinnostus iberialais-amerikkalaista maailmaa kohtaan on kasvanut Suomessa jatkuvasti. Tämä koskee niin taloutta, kulttuuria, kieltä kuin tiedettäkin. Alueeseen kohdistuvan kiinnostuksen kasvu näkyy muun muassa Latinalaisen Amerikan tutkimuksen opetuksessa ja tutkimuksessa Helsingin yliopistossa.

On jopa selviä merkkejä siitä, että Suomessa espanjasta on tulossa toiseksi tärkein vieras kieli heti englannin jälkeen. Ostovoimaltaankin alue on merkittävä ja kehittyvä. Sen yhteenlaskettu bruttokansantuote on suurempi kuin Japanin tai Kiinan.

Alue on lisäksi kulttuurisesti lähempänä muuta Eurooppaa kuin esimerkiksi monet Aasian maat. Lisäksi Latinalaisen Amerikan suurin valtio Brasilia lasketaan BRIC-maihin ja Brasilian lisäksi myös Meksiko on paitsi OECD:n jäsen ja niin myös Brasilian rinnalla GE-20-ryhmän jäsen.

– Kulttuuri- ja tiedeinstituutin johtajana haluaisin erityisesti nostaa yhteistyön kulttuurin ja koulutuksen saroilla. Kun Suomessa puhutaan koulutus- ja kulttuuriviennistä, haluaisin muistuttaa, että Iberoamerikkalaisten maiden yhteisö on päättänyt sijoittaa 76 miljardia euroa koulutuksen kehittämiseen espanjaa ja portugalia puhuvissa maissa seuraavan 10 vuoden aikana. Eikö haasteeseen pitäisi tarttua? Samankaltaisia mahdollisuuksia avautuu luovalle kulttuurin toimialalle, kunhan muistetaan, että yhteistyön pitää aina lähteä vastavuoroisuudesta käsin.

Teillä on erittäin pitkä kokemus toimimisesta espanjankielisten maitten kanssa. Kertoisitteko hiukan taustastanne liittyen toimintaanne Latinalaisessa Amerikassa?

– Vuodesta 1974 lähtien olen ollut henkilökohtaisesti tekemisissä espanjaa ja portugalia puhuvan maailman kanssa. Vietin silloin kesän Espanjassa ja Portugalissa. 1980-luvulta lähtien olen vetänyt useita hankkeita erityisesti Andien maissa sekä Amazonian alueella. Lisäksi olen ollut mukana perustamassa Suomen Madridin-instituuttia ja vakiinnuttamas-sa Latinalaisen Amerikan tutkimuksen opetusta Helsingin yliopistossa tutkintoon johtavana oppiaineena.

Mitkä ovat ikimuistoisimmat kokemuksenne Latinalaisessa Amerikassa?

– Kokemuksia on useita, mutta aikanaan oli hienoa olla mukana järjestämässä CIMOn kanssa koulutus- ja harjoittelijavaihtoseminaareja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostojen kanssa Argentiinassa ja Chilessä. Oli myös mieleenpainuvaa osallistua Tasavallan Presidentin valtuuskuntaan Presidentti Halosen vieraillessa Brasiliassa ja Chilessä.

Teksti ja kuvat: Jaana Mutanen

Tämä haastattelu samoin kuin Jaana Mutasen juttu Harjoittelijavaihto vetää Chileen on julkaistu Expatrium-lehden numerossa 71.