Erasmus-opiskelijat Sotungin lukiossa: Opiskelu antoisaa, suomalaiset ujoja mutta ystävällisiä

Ingrid Hazelhof

Erasmus-opiskelijat Carina Hingstrom ja Ingrid Hazelhoff vierailivat Sotungin lukion kansainvälisyysviikolla huhtikuussa. Puheeksi tulivat Suomen erot Tanskaan ja Hollantiin nähden. ”Minä olen Carina. Mitä kuuluu?”, Carina Hingstrom kysyy selvällä mutta omaperäisesti korostavalla suomen kielellä.

Sotungin lukion ruotsin opiskelijat vaikenevat, kunnes eräs poika tiedustelee miten Tanska poikkeaa Suomesta.

Carina päivittelee tammikuisen Suomeen saapumisajankohtansa kylmyyttä ja runsasta lunta ja kääntää sitten puheensa suomalaisiin. ”Suomessa ihmiset ovat vähän ujoja. Aluksi luulin, etten saa täällä yhtään ystävää, mutta olen oppinut todella pitämään suomalaisista. Ja Suomi on kaunis maa. Olen käynyt Rovaniemellä ja nähnyt revontulet.”

Sairaanhoitajaksi Viborgissa opiskeleva 26-vuotias Carina on kokenut matkustelija. Hän on asunut kaksi vuotta Keniassa ja ollut aiemmin vaihdossa Australiassa ja Kiinassa. Metropolia Ammattikorkeakouluun Carina hakeutui opiskelemaan, koska oli kuullut suomalaisen äitiys- ja lapsiterveydenhoidon korkeasta tasosta. ”Teen päivät töitä Koskelan sairaalassa ja opiskelen iltaisin. Olen todella tyytyväinen työhön ja opintoihini.”

Suomalainen ja tanskalainen opiskelu ja sairaalan työkulttuuri eivät Carinan mukaan poikkea lainkaan toisistaan. Suomeen Carina ei kuitenkaan arvele ainakaan pitemmäksi ajaksi palaavansa. Hän tahtoo Keniaan. ”Kun opintoni jouluna päättyvät, ostan lentolipun. Haluaisin töihin johonkin kansainväliseen järjestöön. Keniassa ihmiset eivät valita pikkuasioista kuten Pohjoismaissa ja he osaavat olla kiitollisia saamastaan hoidosta.”

Hyvä järjestys, varautuneet ihmiset

Ruokatauon jälkeisellä englannin tunnilla on menossa haastattelutuokio. Aalto-yliopistossa yrittäjyyttä opiskeleva britti Ric Thorneycroft kysyy Erasmus-vaihdossa olevalta lngrid Hazelhoffilta Sotungin lukiolaisten laatimia kysymyksiä.

"Mistä hollantilainen Erasmus-opiskelija Suomessa erityisesti pitää?" Ingrid kertoo pitävänsä muun muassa mustikoista ja talven paljosta lumesta. Entäs mitä hän ei voi täällä sietää? ”Oikeastaan pidän kaikesta, mutta bileet eivät ole yhtä kivoja kuin Hollannissa, koska suomalaiset ovat niin ujoja”, Ingrid muotoilee.

Leenwordissa kaupallisia aineita opiskeleva 23-vuotias Ingrid tuli Haaga-Heliaan vaihtoon tammikuussa ja aikoo toukokuun lopussa takaisin Hollantiin. Hän kertoo hakeutuneensa Suomeen jokseenkin sattumalta.

”Olen syntynyt Yhdysvalloissa. Isäni on puolalainen ja minulla on sukulaisia Italiassa ja Israelissa. En halunnut kovin kauaksi Hollannista, mutta kuitenkin jonnekin missä on riittävän erilaista.” Ingrid ylistää täkäläistä oppilaitostaan. ”Hollannissa opiskelu on paljon koepainotteisempaa ja kaoottisempaa. Haaga-Heliassa kaikki on todella hyvin organisoitu. Jos olisin tiennyt, millaista opiskelu on Suomessa, olisin hakeutunut tänne suorittamaan koko tutkintoni.”

Ingrid on tehnyt kulttuurivertailuja ja pannut kiinnostuneena merkille, miten erilaisista näkökulmista asioita Euroopan sisälläkin katsotaan. Häntä kiehtoo esimerkiksi suomalaisten tapa tulkita toista maailmansotaa Venäjä-suhteensa kautta, kun Hollannissa painotetaan etupäässä Suomen ja Saksan suhteita.

”Olen oppinut myös uusia asioita itsestäni. Huomaan olevani melko nopea ja välitön suomalaisiin verrattuna. Suomalainen varautuneisuus näkyy jopa muotoilussa, esimerkiksi Iittalan laseissa.”

Teksti ja kuva: Annukka Kekäläinen