Unpack the Arts – Residency Programme for Cultural Journalists

Pääjärjestäjä:
Vlaams Centrum voor Circuskunsten vzw (Belgia)
Yhteisjärjestäjät:
Sirkuksen tiedotuskeskus (Suomi)
CIRCa pôle national (Ranska)
Crying Out Loud (Iso-Britannia)
Humorologie, Festival of Emotions (Belgia)
Kobenhavns Internationale Teater (Tanska)
Les Halles de Schaerbeek asbl (Belgia)
Mala performerska scena (Kroatia)
Stichting Rotterdam Circusstad (Alankomaat)
Subtopia (Ruotsi)
EU-tuki: 131 271 euroa
Hankejakso: 5/2012–4/2014
Verkkosivu: unpackthearts.eu

Eurooppalaisten sirkusalan toimijoiden yhteishanke Unpack the Arts tarjoaa residenssejä kulttuuritoimittajille eri sirkusfestivaalien yhteydessä. Residenssien tarkoituksena on lisätä nykysirkuksen tuntemusta ja lisätä keskustelua alan toimijoiden ja toimittajien välillä. Hanke kokoaa myös tietoa kulttuuritoimittajille suunnatuista residenssimahdollisuuksista Euroopassa.

Helsingin residenssijakso järjestettiin Cirko-festivaalin yhteydessä toukokuussa 2013.

Keskustelemassa Sirkuksen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Lotta Vaulo (LV), kansainvälisten asioiden päällikkö Sara Kuusi (SK) ja tiedottaja Johanna Mäkelä (JM).

Miten kulttuuritoimittajille suunnattu sirkuksen residenssihanke sai alkunsa?

LV: Eurooppalaisen Circostrada-verkoston kokouksessa keskusteltiin, että Euroopassa on valtavan vähän valveutuneita kriitikoita ja toimittajia, jotka pystyvät kirjoittamaan sirkuksesta ja katutaiteesta sirkuksen omilla termeillä.

Igor Buric (Bosnia ja Hertsegovina) juttelee Agit-Cirkin Jenni
Lehtisen
ja Sasu Peistolan kanssa. Kuva: Sirkuksen tiedotuskeskus

Huomasimme, että jokaisessa maassa on sirkuksesta kirjoittavia tanssi- ja teatterikriitikoita. He tuovat tekstiinsä tanssin tai esitystaiteen malleja ilman sirkustaiteen pohjaa. Lähtökohtana hankkeelle oli koota yhteen toimittajia ja antaa heille työkaluja sirkuksesta kirjoittamiseen.

Toinen impulssi tuli festivaaleilta. Heille on tärkeää, että festivaaleilla olisi kulttuuritoimittajien joukko kirjoittamassa. Festivaalit haluaisivat enemmän yhteyksiä median kanssa.

Koko Unpackin tavoite on koota yhteen joukko valveutuneita eurooppalaisia toimittajia. Toivon mukaan he pystyvät lisäämään sirkuksen kieltä kritiikkeihinsä ja saamaan sirkustaiteelle isompaa näkyvyyttä medioissa. Festivaalit tavoittelevat parempia yhteyksiä kirjoittajiin ja uudentyyppistä keskusteluyhteyttä.


Missä sirkusjournalismiin törmää nykyisin?

LV: Entistä enemmän verkossa. Uusi sirkus näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta siellä kirjoittelun laatu vaihtelee.

JM: Tällä hetkellä sirkus kiinnostaa Suomessakin, se on värikästä, ja kuvailevaa näkyvyyttä on lehdissä paljon. Mutta myös sirkuskritiikkejä on tullut paljon enemmän kotimaisiin lehtiin. Useimmiten tekijät ovat teatterista ja tanssista kirjoittavia toimittajia.

LV: Kritiikit ovat entistä lyhyempiä, mutta silti laadukkaita.


Mitä residensseihin hakevilta henkilöiltä vaadittiin?

LV: Hakuvaiheessa piti valita haluamansa festivaali 12 vaihtoehdon joukosta. Osallistujien kanssa tehtiin sopimus ja he tiesivät, että lopuksi pitää kirjoittaa verkossa julkaistava artikkeli.

Residenssijaksojen aikana päivät olivat pitkiä, 4 päivänä yli 6 tuntia työpajoja ja seminaareja ja joka ilta 2 esitystä.

SK: Hankkeeseen sitoutuneet partnerit lähettivät avoimen haun kutsuja verkostojensa kautta. Jokaiseen 12 residenssiin haki useampi kymmenen tai lähes sata halukasta. Residensseihin valittiin 10 osanottajaa. Viimeisiin kolmeen residenssiin hakijoita oli lähes 170. Eli maine kiiri Unpackin edetessä.

Millaisia hakijoita saitte Helsingin residenssiin toukokuulle 2013 ja miten hyvin he tunsivat sirkusalaa?

LV: Hakijat olivat hyvin laaja-alaisesti median palveluksessa, televisiossa, radiossa, sanomalehdissä, aikakauslehdissä ja entistä enemmän myös verkkolehdissä. Kirjoittajat olivat identiteetiltään hyvin erilaisia tutkijoista bloggaajiin. Valituilta edellytettiin vähintään 3 vuoden toimittajakokemusta.

10 hengen porukoissa on ollut valtavia eroja ryhmän sisällä. Ryhmissä on saattanut olla pari enemmän sirkukseen suuntautunutta toimittajaa ja loput niitä, jotka ovat uteliaita mutta joilla ei ole sirkuskokemusta.

Unpackin ryhmäkuva otettiin Suvilahdessa.
Kuva: Sirkuksen tiedostuskeskus


SK: Mukana on ollut osanottajia myös sellaisista maista, joissa ei ole mahdollisuutta nähdä uutta sirkusta. Itäeurooppalaiset osanottajat totesivat, että heidän maassaan ei näe sirkusta, mutta ei ole myöskään matkarahoja lähteä muualle Eurooppaan.

Siksi Unpack on heille erityisen tärkeä. He ovat saaneet kollegiaalisen verkoston ja päässeet katsomaan esityksiä muihin maihin.


Näkyikö residensseihin osallistuneiden erilaisuus tuloksissa?

LV: Ehkä enemmän korostui medioiden erilaisuus. Kaikille residenssiin osallistuneille kirjoittaminen ei ole oma laji. Mukana oli toimittajia television tai radion puolelta.

SK: Osanottajat saivat valita, mihin osa-alueeseen ja tematiikkaan keskittyvät. Jotkut keskittyivät yhteen esitykseen. Jollakin saattoi olla viihdetoimittajan ote. Eräällä toisella taas korostui teatterikirjoittamisen analyyttinen lähestymistapa, jonka avulla hän sitoi näkemiään esityksiä laajempiin eurooppalaisiin konteksteihin.


Miten on taattu eri maissa järjestettyjen residenssien tasokkuus ja sisältöjen samankaltaisuus?

JM: Kaikissa residensseissä toimii fasilitaattorina ranskalainen Yohann Floch. Hän on pitänyt langat käsissään. Residenssit ovat olleet sisällöltään ja laadultaan samanlaisia. Formaatti on hyvä, rakenne toimiva ja kokonaisuus helposti monistettavissa.


Hankkeesta on jäljellä vielä 2 residenssiä. Mitä sitten tapahtuu?

LV: Tammikuussa 2014 Lontoossa järjestetään Mime-festivaali. Residenssien sarjan päättää helmikuussa Tukholman lähellä Albyn kunnassa Subcase, joka on pohjoismaisen sirkuksen katselmus.

Sen jälkeen viimeisetkin kirjoitukset kootaan yhteen ja käännetään englanniksi. Kaikki Unpackin aikana valmistuneet 130 tekstiä laitetaan verkkoon arviolta kesä-heinäkuussa. Helsingin residenssin tekstit saatiin valmiiksi ja julkaistua nyt syyskuussa.

Sergio Lo Gatto(Italia), Sara van der Kooi (Alankomaat),
ja
Nika Arhar (Slovenia) seminaarissa Helsingin Suvilahdessa.
Kuva: Sirkuksen tiedotuskeskus


Onko hankkeen aikana noussut tarpeita rakentaa jatkoa?

LV: Yleisösuhde on noussut tässä hankkeessa tärkeäksi sivujuonteeksi. Yleisötyötä pitäisi ehdottomasti tehostaa ja kehittää. Sirkus tarvitsee yleisönsä ja kanavansa yleisöön.

Jatkohankkeen fokuksena voisi olla vaikkapa sirkustaiteen ja yleisön suhde mediakanavan kautta. Tässä olisivat mukana siis muutkin mediat kuin kirjoittaminen.

Sirkusfestivaaleilla on valtava kiinnostus yleisötyöhön. Sen lisäksi, että sirkuksesta osattaisiin kertoa paremmin ja enemmän.


Lisätietoja
Unpack the Arts
Hankekortti (CIMO)