EU:n Kulttuuri

Aalto-yliopiston Group X. Keskellä kaupunkisuunnittelun professori Antti Ahlava, oikealla Fernando Nieto ja vasemmalla Jarmo Suominen.

Inhimilliset kaupungit? Human Cities - Challenging the City Scale, 2014 – 2018

Human Cities on monialainen eurooppalainen yliopistojen, muotoilun ja palvelumuotoilun sekä tietotekniikan toimijoiden verkosto. Sen jäsenet jakavat muotoilun osaamistaan urbaanin tilan suunnittelussa laaja-alaisesti tilojen ja alueiden eri toimijoiden kanssa.

Hankkeen kantavana teemana on käyttää muotoilua välineenä yksilöön ja kansalaisiin perustuvissa, kaupunkitilaan liittyvissä suunnitteluprosesseissa ja innovaatioissa. Hanke haluaa näin erottua perinteisempään kaupunkisuunnitteluun perustuvasta julkisen tilan suunnittelusta.

Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun professori Antti Ahlava kertoo Otaniemen Laine-koulusta ja urbaanin tilan vuorovaikutteisen suunnittelun julkaisusta, jotka ovat suomalaisosallistujien alaprojekteja Luova Eurooppa -hankkeessa.

Human Cities vie kohti kulttuurilähtöistä ja vuorovaikutteista ympäristösuunnittelua

”Human Cities -hankkeessa kantavana teemana on kulttuurilähtöinen, vuorovaikutteinen ympäristön suunnittelu epämuodollisin keinoin”, kertoo Antti Ahlava Aalto-yliopistosta.

Verkostossa on mukana arkkitehtuurin, palvelumuotoilun, kaupunkisuunnittelun, mutta myös kulttuurialan ja kulttuuritutkimuksen osaajia. Osallistujina on yliopistoja, muotoiluun ja arkkitehtuuriin liittyviä näyttelyinstituutioita ja museoita kymmenestä eri maasta, koordinaattorina toimii St. Etiennen kaupunki Ranskassa.

”Hankkeemme pohjautuu vertailuun kokemuksista eri Euroopan kaupungeissa ja siihen liittyy myös joukko alaprojekteja, joista kahta toteutamme Suomessa. Tavoitteenamme on vastata tuohon haasteeseen, miten yhdistää vuorovaikutteisuus ja toisaalta vahva suunnittelija-tekijä-lähtöinen kulttuuri eurooppalaisessa kaupunkisuunnittelussa”, Ahlava jatkaa.

Tärkeä painotus hankkeessa ja kulttuurilähtöisessä kaupunkisuunnittelussa on se, että se on epämuodollista, tapahtuu ruohonjuuritasolla ja se nousee tilojen tilapäiskäytöistä lähtevästä muotoilusta. ”Suomessa erityinen vahvuus on se, että täällä on matala hierarkia ja voimme synnyttää yhteistyötä suunnittelussa hyvin helposti”, kertoo Ahlava.

Design-käsitettä käytetään myös kaupunkisuunnittelusta puhuttaessa, mikä johtaa helposti harhaan. ”Design tarkoittaa muotoilun lisäksi suunnittelua ja Human Cities -hankkeessa korostuu erityisesti suunnittelu. Suunnittelukulttuuri ja teoria ovat jo pidemmän aikaa painottuneet suunnitteluprosessien kehittämiseen. Muotoilullista lopputulosta ei ole pidetty enää niin tärkeänä”, kertoo Ahlava.

Human Cities jakaa, testaa ja analysoi paikallisia urbaaneja ilmiöitä

Hankkeen aikana järjestetään kerran vuodessa yhteiskokous ja lisäksi jokainen osallistuja järjestää kerran workshopin, jossa tutustutaan hankekumppaneiden innovaatioihin ja kokeiluihin. Hankkeen alkupuolella analysoitiin ja vertailtiin paikallisia kaupunki-ilmiöitä. Muiden partnereiden hankkeet ovat käsitelleet asukaspuistoja, vajaakäytössä olevien tilojen hyötykäyttöä, tapahtumien järjestämiseen liittyviä juttuja, ja paikalliset tahot on kutsuttu mukaan tekemään nukkavierusta mukavampaa.

”Helsingistä nostimme esille Ravintolapäivän, Flow’n ja Kallio-liikkeen. Kaikki nämä liittyvät siihen, että kaupunkilaiset ottavat julkista tilaa käyttöönsä. Muista Euroopan kaupungeista nousi mukaan saman tyyppisiä esimerkkejä. Järjestämme yhdessä myös kursseja, työpajoja ja kokeiluja. Aalto-yliopiston koulu palveluna -pilottiprojektimme on kuitenkin kokeiluista mittavin”, Ahlava kertoo Human Cities -hankkeen rakenteesta ja toiminnasta.


Tilapäiskoulu Laine aloitti Haukilahden lukiolaisten kouluna Otaniemen kampuksella

”Koulu palveluna” on Aallon alaprojekti ja konkreettinen testaus tilojen tilapäiskäytöstä. Espoon kaupunki ja Aalto-yliopisto testaavat mallia koulun tilapäisratkaisuista, joka on luotu Haukilahden lukiota varten Otaniemen kampukselle. Lukiolaiset muuttivat uusiin tiloihin elokuussa 2016.

Aalto-yliopiston kainalossa toimiva koulu on nimeltään Laine. Lukiolle remontoitiin Otaniemen kampuksen vajaalla käytölle olleeseen rakennukseen pesäpaikka, jonne 250 lukiolaista aamuisin saapuvat. Koulunpäivän mittaan he hajautuvat eri tiloihin yliopistokampuksella, he käyttävät mm. Aallon fysiikan ja kemian laboratorioita, Taiteen taloa ja Design Factorya.

Lukiolla on käytössään paremmat fasiliteetit kuin vanhalla koululla. Lukiolaiset tapaavat opiskelijoita ja yliopiston opettajia, ja ylipäänsä toimintapiiri on laajempi. Opetuksessa voidaan helposti hyödyntää temaattista opetusta, esimerkiksi kemian laboratoriossa voidaan viettää useampi oppitunti ja opiskella sekä kemiaa että vieraita kieliä. Parhaillaan seurataan miten koulu lähtee käyntiin ja samalla jatketaan tilojen suunnittelua, ja suunnitellaan esimerkiksi ilta- ja viikonloppukäyttöä. Alun tunnelmat ovat olleet Ahlavan mukaan lupaavia.

Aalto-yliopisto kytkee siis Human Cities -hankkeeseen mukaan väistökoulujen problematiikan, joka on Suomessa ajankohtainen kysymys. Esimerkiksi Espoon kaupungissa on koko ajan tuhansia koululaisia tilapäistiloissa ja esimerkiksi parakkikouluissa. Kaupunki investoi yleensä vuosittain 40 MEUR uuteen koulurakennukseen. Nyt Laine-projektikoulussa kaupunki maksaa vain vuokraa siitä ajasta, kun he käyttävät yliopiston tiloja ja säästöä syntyy. Samalla yliopisto on tyytyväinen, kun tilat eivät ole hukkakäytöllä.

”Koulu palveluna -konsepti voidaan nähdä myös disruptiivisena innovaationa, joka voi tehdä vanhan tavan toimia tarpeettomaksi. Pilotti voi enteillä überin tai airbnb:n kaltaista palveluoperaattorin roolia, jossa palveluntarjoaja tuottaa palveluna tilat koululle”, Ahlava visioi projektin lopputulemia.

”Mallia voisi levittää muihinkin kaupunkeihin ja itse asiassa Shanghaissa Aallon kumppaniyliopistossa Tongjissa tämä on jo kopioitu”, kertoo Ahlava.

Suunnittelu samankaltaistuu – Aalto tarttui globalisoitumisen haasteeseen

Aalto-yliopiston vastuulla on toinenkin Human Cities -projekti. Tekeillä on julkaisu ja näyttely vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun samankaltaistumisesta. On nimittäin huomattu, että vuorovaikutteinen suunnittelu voi aiheuttaa myös tietynlaista globalisaatiota. Siis sitä, että maailmalla nämä vuorovaikutteisen suunnittelun tulokset ja workshopit ovat samannäköisiä ja samantyyppisiä.

”Vuorovaikutteinen suunnittelu alkaa tuottaa liian samankaltaisia tuloksia. Tämä on lähellä modernin arkkitehtuurin saamaa kritiikkiä siitä, että uusi arkkitehtuuri synnyttää liian homogeenisia rakennuksia”, Ahlava avaa mielenkiintoista ilmiötä.

”Kysymys kuuluukin, että miten saataisiin paikallista identiteettiä mukaan vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Esimerkiksi suomalaista suunnittelutapaa voidaan kuvailla spartalaiseksi, jossa korostuu synkkyys ja yksityisyys, ja saatetaan tulkita, että nämä ovat osa suomalaista ympäristökokemusta”, Ahlava kuvailee. ”Tutkimme siis millainen voisi olla suomalainen vuorovaikutteinen suunnittelu. Ja haastamme muita osallistujia tutkimaan ja kuvaamaan paikallista tulkintaa ja omaa tapaa toimia vuorovaikutteisesti suunnitteluprosesseissa”, Ahlava kertoo.

Matala hierarkia ja yhteistyökyky suomalaisten vahvuuksia

Suomessa ympäristön suunnittelussa on olemassa hyvät yhteistyöverkostot ja on helppo saada toteutettua osallistavia projekteja. Yleensä ihmiset tuntevat jo valmiiksi toisensa ja suhtautuminen yhteiseen tekemiseen on avointa. Yhteistyökyky on selkeästi suomalaisen kaupunkisuunnittelun valttikortti.

”Uusi suomalainen vahvuus on se, miten hyödynnämme sitä edistystä, joka on tapahtunut palvelumuotoilun ja palveluarkkitehtuurin yhteis- ja vuorovaikutteisen suunnittelun saralla. Se on ollut pitkälti yliopistolähtöistä kehitystyötä”, Ahlava kertoo.

Aalto-yliopiston työ tällä alalla on maailmanlaajuisesti tunnettua. Tätä osaamista on tärkeätä levittää myös Luova Eurooppa -hankkeen kautta.

Lue lisää Human Cities -hankkeesta ja Otaniemen Laine-koulusta:

Haastattelu ja toimitus: Aino Laine, CIMO