Lempipuistoni Bois de la Cambre, jossa kävin viikonloppuisin juoksemassa. Kuva Anna Huttunen

Harjoittelijana eläinten hyvinvointi -yksikössä Brysselissä

“Can’t see haters when I’ve got my love glasses on”

Työskentelin komissiossa DG SANTE:ssa ja eläinten hyvinvointiyksikössä. Aluksi vähän kauhistelin sinne menoa, sillä en tiennyt eläinten hyvinvoinnista mitään. Kun vähän mietin lisää, tulin siihen lopputulokseen, että juuri tuosta syystä se on itselleni hyvä oppimisprosessi, ja niinhän se oli. Lisäksi osoittautui, että yksikössä olevilla ihmisillä oli hyvin vaihtelevat taustat ja yksikössä oli jatkuvasti harjoittelijoita.

Olin pitänyt Brysseliä hiukan kuivana ja tylsänä kaupunkina, mutta viiden kuukauden aikana se avautui täysin toisenlaisena. Tutustuin melkein heti Brysseliin saavuttuani melko aktiiviseen Expat-yhteisöön ja sitä kautta opin kaupungista ja maasta enemmän. Muutamalta pohjoismaalaiselta kaveriltani opin myös sen, että Brysselin sekamelskan väsyttäessä kannattaa lähteä pieneksi hetkeksi järjestäytyneempiin flaamikaupunkeihin. Vinkki toimi.

Vaikka Bryssel on melko kaoottinen, on se kuitenkin viehättävä ja rento. Monimutkainen, hidas ja sekava hallinto sen sijaan ei ole viehättävää: esimerkiksi sähkölaitoksen toiminta oli niin hidasta, että odottelin kaksi viikkoa kynttilänvalossa sähköjen saamista.

Turvallisuudentunne Brysselissä muuttui Pariisin iskujen jälkeen. Koko kaupunki oli marraskuussa 2015 muutamat päivät täysin autiona, kadut täynnä aseistettuja poliiseja, tankkeja ja sotilaita sekä julkinen liikenne oli suljettu. Pari kertaa menin nukkumaan niin, että helikopterit etsivät valonheittimillä terroristeja asuntaloni yläpuolella ja se oli minusta jo vähän pelottavaa. Välttelin monen muun tavoin metroja ja suhtauduin hiukan varovaisesti isoihin julkisiin tapahtumiin. Koko kaupunki tuntui enemmän tai vähemmän odottavan terroristi-iskun tapahtumista, ja se tapahtuikin noin viikon verran lähtöni jälkeen. Olen miettinyt, miltä tuntuisi elää jatkuvassa ISISin tai muun terrorismin pelossa, ja mitä ajatuksia niillä ihmisillä on, jotka ovat ISISin valtaamilta alueilta joutuneet pakenemaan.

Uudessa maassa asuminen pakottaa tarkastelemaan muita kulttuureja ja erityisesti omaa kotimaata toisin silmin. Suomessa on toimiva infra, jota pitäisi hyödyntää enemmän. Sääntö-Suomi ei ole paha asia, jos se saadaan valjastettua yritysten ja kansalaisten hyödyksi paremmin.

Mitä opin eläinten hyvinvoinnista

Ihastuin Temple Grandinin ajatuksiin suunnitella tuotantolaitoksia eläinten luontaisen käyttäytymisen perusteella. Käyttäytymisen huomioinnilla tuotantoprosessi paranee ja eläimet voivat paremmin. Myös lihasta tulee parempilaatuista. Jos kerran sanonta ”Hyvinvoiva eläin on tuottava eläin” pitää paikkansa, niin miksi näin ei kuitenkaan toimita ja miksi tuottajat kokevat, että hyvinvointiin panostaminen maksaa? Miten tämän voisi kaupallistaa jotenkin paremmin, jotta kaikki osaisivat parantaa omaa toimintaansa monessakin mielessä?

Komissiossa puhuttiin paljon eläinten hyvinvointi-indikaattoreista ja ne olivat myös osa työtehtäviäni. Tuota työtä tehdään Euroopassa monessa paikassa ja tieto on melkoisen hajallaan. Nyt komissio on käynnistämässä hyvinvointi-alustan rakentamista.

Sikojen hännät: Opin jo ennen lähtöäni, että sika kaipaa aktiviteettia. Jos sitä puuttuu, eläin voi alkaa purra toisen sian häntää, mistä seuraa muita ongelmia. Tästä syystä useat jäsenmaat sallivat häntien poiston, mutta Suomessa häntien poisto ei ole sallittua. Komissio teki Suomeen vierailun vuoden 2016 alussa, ja pääsin mukaan brieffin valmisteluun. Saimme nostettua siinä esille Suomen poikkeuksellisen hyvän sikojen häntien tilanteen ja komissio innostui käyttämään Suomea hyvänä esimerkkinä muille jäsenmaille. Minna Ruotsalo maa- ja metsätalousministeriöstä piti aiheesta lyhyen esityksen jäsenvaltioiden yhteisessä hyvinvointikokouksessa.

Kalojen tainnutus ja teurastus: Suuri henkilökohtainen järkytys oli tajuta, miten kalat teurastetaan. En ollut aikaisemmin miettinyt kalojen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Jopa kasvatus voi tuottaa kaloille tuskaa. Kalojen painon liika nousu voi aiheuttaa selkärangan murtumisia yms. Kalat tainnutetaan hiilidioksiditainnutuksella. Vaikka on hyvä, että tainnutus tehdään, näyttää tuo tainnutus ainakin videolta katsottuna olevan tuskallinen tapahtuma kalalle. Kun happi loppuu, kalat pyrkivät ottamaan happea pinnasta ja väsyttävät itsensä täysin. Samaan aikaan hiilidioksidi toimii happona ja polttaa. En voi uskoa, että tuo parantaa tuotetun kalan lihan laatua, enkä usko että moni kuluttaja tiedostaa tätä ostaessaan kasvatettua kalaa. Norja ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tällaisen tainnutuksen.

Maitotuotteiden eettisyys verrattuna lihantuotantoon: En ollut aikaisemmin ajatellut sitä, että miten hienosti meijeriteollisuus on onnistunut rakentamaan brändiään verrattuna lihateollisuuteen. Maitotuotteita edelleen pidetään terveellisinä ja niiden kohdalla ei puhuta eettisyydestä samalla tavoin kuin lihatuotteiden osalta, vaikka samoja eettisiä ongelmia ja ravitsemuksellisia haasteita liittyy molempiin.

Kananmunien läpivalaisu urosten erottamiseksi varhaisessa vaiheessa tuotantoa: Minusta tämä on mielenkiintoinen innovaatio Saksasta. Munantuotannon eettisyyttä on kritisoitu siksi, että urospoikaset tuhotaan kuoriutumisen jälkeen. Tässä keksinnössä urokset voidaan erottaa naaraista jo ennen haudonnan aloittamista ja käyttää raaka-aineena teollisuudessa. Aiheesta löytyy lisää muun muassa täältä: http://www.thepoultrysite.com/poultrynews/34741/germany-aims-for-chicken-sexing-in-the-egg-by-2016/

Anna Huttunen
SULO


Kuvat: Anna Huttunen

Kuva 1. Meidän huoneessa oli talvella maanantaisin todella kylmä. Kuvassa sormikkaisiin pukeutuneena on huonekaverini Siret Surva, joka vastaa komissiossa uuselintarvikkeisiin liittyvistä asioista.
Kuva 2. Luxemburgin aukio melko autiona marraskuisen hälytystilan noston jälkeen
Kuva 3. Talvi saapumassa DG SANTEn edustalle
Kuva 4. Lempipuistoni Bois de la Cambre, jossa kävin viikonloppuisin juoksemassa
Kuva 5. Yritimme opiskella muutaman ruotsalaisen kaverini kanssa ranskaa pukeutumalla stereotyyppisiksi ranskattariksi, mutta päädyimmekin ulos juhlimaan. Oli sekin joskus ihan tärkeää.
Kuva 6. Oli mukavaa, kun tapasin tuttuja kokousmatkalaisia. Kuvassa HELYn Henrika Aapro.