Kuvat: Sanna Viljakainen

Kuvat: Sanna Viljakainen

Terveys- ja kuluttaja-asioiden parissa Euroopan komissiossa

Työskentelin vuoden 2011 viimeiset 3 kuukautta NEPT-harjoittelijana (National Experts in Professional Training Programme) Euroopan komissiossa Brysselissä. Järjestin itselleni paikan Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (DG SANCO) yksiköstä E6 (Innovation and Sustainability), jossa hoidetaan mm. uuselintarvike- ja elintarvikekontaktimateriaaliasioita. Ohjaajanani oli tuttu mies vuosien varrelta, Andreas Klepsch. Työkavereita oli Belgiasta, Bulgariasta, Espanjasta, Hollannista, Italiasta, Liettuasta, Puolasta, Ranskasta ja Saksasta.

Hain paikkaa, koska halusin laajentaa osaamistani ja Bryssel tuntui sopivan tutulta paikalta entuudestaan. Myös oma työpaikkani antoi mahdollisuuden harjoitteluun lähtöön. Hain paikkaa ns. normaalissa haussa ja sain tiedon paikoista sähköpostin kautta. Hakuprosessi oli sinänsä selkeä, lukuun ottamatta valtavaa paperisotaa, joka väistämättä oli edessä. Asunnon löysin suuren vuokra-asuntofirman, Aedifican, kautta kävelymatkan päästä työpaikaltani ja vanhasta keskustasta.

Tuttuja ja uusia työtehtäviä

Työskentelin tutun aihepiirin eli uuselintarvikkeiden parissa: täydensin ja päivitin komission ylläpitämää uuselintarvikeluetteloa, tein selvityksiä eri kasveista ja ainesosista, parantelin komission nettisivuja ja vastailin jäsenmaiden uuselintarvikeasiantuntijoiden kyselyihin. Pääsin seuraamaan läheltä komission uuselintarvikeasiantuntijoiden työtä sekä osallistumaan erilaisiin kokouksiin. Sain tilaisuuden myös osallistua yritysvierailulle Hollantiin hyönteisiä kasvattavaan laitokseen. Meille esiteltiin, miten hyönteisistä voi tuottaa uudenlaisia proteiinituotteita ja kaupallistaa niitä ja pohdittiin tuotteiden uuselintarvikestatusta.

Byrokratian rattaat jauhavat hitaasti

Yleinen työkulttuuri erosi yllättävän paljon minulle tutusta työkulttuurista. Jokainen hoiti oman vastuualueensa, mutta yhteistyötä rajapintojen välillä tehtiin aika vähän. Itsenäinen työn tekeminen korostui ja minulle jäi vaikutelma, että töiden organisointi ei ollut niin selkeää. Vaikka töissä ei tehtykään mitään muuta kuin töitä, tuntui, että työtä ja vapaa-aikaa ei eroteltu niin selkeästi toisistaan, vaan töissä ikään kuin asuttiin, työnteko oli osa kokonaisvaltaisempaa elämäntapaa. Aamulla töihin tultiin aikaisintaan yhdeksäksi, lounaalle lähdettiin oikein ajan kanssa ja työpäivät venyivätkin sitten illan pikkutunneille.

Vaikka tiesin jo entuudestaan Brysselissä kaiken olevan hyvin hierarkkista ja byrokraattista, byrokraattisuuden taso ja asioiden hoidon kankeus silti yllätti minut. Tuntui, että todelliset asiat usein hukkuivat byrokratian rattaisiin ja politikoinnin kiemuroihin. Moni käytännön asia hoitui hyvin verkkaisesti ja asioiden esittämistavalla oli hyvin suuri rooli työn teossa. Välillä tuli todella ikävä ratkaisukeskeistä työskentelytyyliä ja tehokkuutta, johon olen Suomessa tottunut.

Keskieurooppalaista elämänmenoa tunteella ja intohimolla

Silmiinpistävää oli myös se, miten koko työyhteisö, paikallinen elämäntapa ja samalla myös koko Bryssel oli hyvin ranskalainen tai pitäisikö sanoa keskieurooppalainen. Esimerkiksi tittelit ja sukunimet vilisivät kaikkialla, papereissa ja puheissa eikä teknisiä laitteita ja välineitä hyödynnetty yhtä paljon kuin Suomessa. Asioita hoidettiin kaiken kaikkiaan enemmän tunteella ja intohimolla kuin täsmällisesti ja asiakeskeisesti.

Ykköskieli Brysselissä oli ranska, vaikkakin työkielenä pyrittiin käyttämään englantia. Vaikka englannin kielen käyttö työelämässä oli minulle tuttua ja luontevaa, kieliongelmilta ei vältytty. ”Brysselinenglannin” sisällä oli niin monta erilaista ”murretta” kuin oli kansalaisuuttakin ja se teki kommunikaatiosta välillä hieman hankalaa. Myös kulttuurierot vaikuttivat työskentelyyn, vaikkakin koin työyhteisön lukuisine eri kansalaisuuksineen mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi.

Vaihto rikastuttaa, tuo kontakteja ja kasvattaa kielitaitoa

Näin jälkeenpäin ajatellen suurimmaksi hyödyksi harjoittelujaksolta nousevat ehdottomasti uudet kontaktit ja oman asiantuntijaverkoston laajeneminen. Tutustuin kollegoihini Brysselissä sekä muiden jäsenmaiden uuselintarvikeviranomaisiin henkilökohtaisesti. Asioiden hoito Suomesta käsin on sen ansiosta helpottunut. Sain myös arvokasta kokemusta komissiossa työskentelystä ja pääsin paikkoihin ja tilaisuuksiin, joihin muuten tuskin olisin päässyt. Asioiden katsominen toiselta kantilta ja uudenlaisessa valossa avasi silmiä ja antoi perspektiiviä omaan työhön.

Sen lisäksi, että opin syksyn aikana paljon paitsi työstä komissiossa ja EU:n päätöksenteosta, englannin ja ranskan kielen taitoni kohenivat ja oma Suomi-tietouteni lisääntyi entisestään. Monikansallisessa Brysselissä oltiin hyvin kiinnostuneita Suomen kulttuurista, historiasta, sosiaalipolitiikasta ja jopa kielen rakenteista, joten kyllä siellä kelpasi olla suomalainen. Vaihtoaika Brysselissä oli hieno, opettavainen ja ainutlaatuinen kokemus!

Sanna Viljakainen