Kansainvälisyyttä kaikille logo

Tanja Halttunen

”Kansainvälisyys ei ole mikään ihmeellinen juttu, vaan osa arkea”

Haastateltavana on Tanja Halttunen, kansainvälisyysasioiden koordinaattori Axxellista. Axxell on suomenruotsalainen, monialainen ammattioppilaitos, joka tarjoaa koulutusta sekä nuorille että aikuisille. Axxellilla on toimipisteitä usealla paikkakunnalla; Halttunen työskentelee Tammisaaressa. Oppilaitos on ollut mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, ja kansainvälinen liikkuvuus on osa yhä useamman opiskelijan ja opettajan arkea.

1. Miksi kansainvälisyysmahdollisuuksien tasa-arvo on tärkeää?

”Minulle on työssäni ollut alusta saakka lähtökohtana se, että kansainvälisyyden täytyy olla kaikkien ulottuvilla. Oma taustani hoiva-alan opettajana vaikuttaa tähän. Näin silloin useitakin ’pahan tytön’ -leiman saaneita opiskelijoita, jotka eivät menestyneet opinnoissaan, mutta joista on sitten työelämässä kehkeytynyt tosi hyviä hoitajia. Koulu ei tarjonnut heille sopivia tilanteita osoittaa kykyjään. Ajattelen, että haluan toteuttaa kansainvälisyyttä siten, että se auttaisi pääsemään eroon rooleista ja leimoista.

Ulkomaanjaksolla oleva opiskelija joutuu itse ratkomaan ongelmatilanteet ja selviämään arjesta vieraassa ympäristössä. Maailmalla olo ei sinänsä paranna opiskelijoiden ammattitaitoa, mutta luottamus omiin taitoihin ja osaamiseen kasvaa sitäkin enemmän. Tämä on erityisen tärkeää niille, jotka ovat jostakin syystä muita heikommassa asemassa. Monet ovat todella hyviä monessakin asiassa, mutta eivät vain itse usko kykyihinsä, eikä kukaan muukaan usko. Ulkomaiselle työpaikalle tai oppilaitokseen päätyneet ovat kaikki rohkeita ja sellaisena heidät myös kohdataan. Tästä he saavat kaipaamaansa itsevarmuutta.”

2. Miten kansainvälistymisen tasa-arvo tai sen puute näkyy työssäsi?

”Meillä on jo kymmenisen vuotta panostettu siihen, että kansainvälisyysmahdollisuuksia – ulkomaanjaksolle lähtemistä tai hankkeeseen osallistumista – tarjotaan erityisesti niille opiskelijoille, jotka eivät muuten näihin mahdollisuuksiin tarttuisi. Pyrkimyksenä on saada ihmiset näkemään, että kansainvälisyys ei ole mikään ihmeellinen ja iso juttu, vaan ihan luonteva osa arkea. Aluksi monet opettajista suhtautuivat epäilevästi siihen, että heikommin menestyneitä opiskelijoita lähetettiin ulkomaille, mutta se miten nämä maailmalla kehittyivät, vei epäilijöiltä maton jalkojen alta.

Opiskelijoiden kohdalla tilanne onkin jo sellainen, että kaikki tietävät mahdollisuuksien kuuluvan kaikille: kukaan ei enää ajattele, että en voi hakea, koska en ole tarpeeksi hyvä koulussa. Pyrimme saamaan myös henkilökuntaa liikkeelle pyytämällä esimerkiksi hanketoimintaan mukaan sellaisia ihmisiä ja myös aloja, jotka eivät vielä ole olleet mukana. Tasa-arvon periaate on kirjattu myös oppilaitoksemme strategia-asiakirjoihin: sillä ajatuksella, että kohdataan mahdollisuuksia, ei ongelmia.

Toisaalta haasteena ovat nyt todella hyvät opiskelijat, jotka eivät uskalla lähteä ulkomaille esimerkiksi näyttöä tekemään siksi, että eivät vieraalla kielellä saisi siitä niin hyviä arvosanoja kuin saisivat kotimaassa. Jotkut saattavat kokea epäreiluksi sen, että menestys opinnoissa ei automaattisesti avaa portteja ulkomaanjaksoille.”

3. Millä keinoilla eri ryhmien tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen toimintaan voisi edistää?

”Oppilaitoksen kansainväliset kehittämishankkeet ovat yksi tapa, jolla opiskelijoita voi ottaa mukaan kansainväliseen toimintaan; esimerkiksi tapaamaan vieraita ja vastaamaan vaikkapa iltaohjelmasta tai toimimaan paikallisina oppaina. Meillä on mainioita kokemuksia myös siitä, että opiskelijat saivat suunnitella hankkeelle logon ja verkkosivut, ja tulivat esittelemään työnsä tulokset hankekokoukseen. Kansainvälinen ulottuvuus toteutui kotioppilaitoksessa.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla ennakkovalmennus on kaiken A ja O: kaikki käytännön asiat käydään heidän kanssaan huolella läpi jo etukäteen. Nämä asiat on koottu tsekkauslistoiksi, jotka allekirjoitetaan läpikäynnin jälkeen. Erityisryhmien ulkomaanjaksot suuntautuvat aina turvallisiksi ja varmoiksi tiedettyihin kohteisiin, jossa luottokumppanimme pitävät heistä hyvää huolta. Esimerkiksi kieliongelmia voi välttää lähettämällä opiskelijoita maihin, jossa he selviävät äidinkielellään. Yksi opiskelija saattaa teettää paljon töitä, mutta se palkitsee: monesti on käynyt niin, että opiskelija on pärjännyt reissullaan paljon paremmin kuin osattiin odottaa. Monesti eniten töitä joutuu tekemään opiskelijan vanhempien kanssa: heille täytyy perustella ulkomaanjakson hyötyjä ja järjestelyjen turvallisuutta moneen kertaan, ennekuin lupa maailmalle lähtöön heltiää.

Axxellissa käytännön kansainvälisyyttä pyöritetään siten, että opettajat ohjaavat ulkomaanjaksolle lähteviä opiskelijoitaan vaihtoon liittyvissä asioissa; myös tänne tulevia opiskelijoita. Tähän on päädytty alun perin siksi, että vaihdon volyymien kasvaessa kansainvälisten asioiden henkilöstön aika ei enää riittänyt. Systeemi on osoittautunut erinomaiseksi, sillä näin on saatu kasvatettua kansainvälisessä toiminnassa mukana olevien opettajien määrää. Tämän seurauksena myös opettajien kiinnostus ulkomaille lähtemiseen on herännyt.

Uusia lähtijöitä on motivoitu sillä, että vaikka he toisin uskoisivat, Axxell hyötyy kaikista maailmalla olleista opettajistaan, sillä he tuovat reissultaan uusia ideoita myös oman oppilaitoksen arkeen. Kielitaitoaan epäilevien elämää on helpotettu sillä, että henkilöstö liikkuu 6─8 hengen ryhmissä: toisista on tukea tilanteissa, joissa oma kielitaito ei riitä.”

Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara