Liisa Lahti: Harjoittelupaikat toivat töitä maailmanparantajana

Kansainvälisessä harjoitteluissa karttuneet taidot auttoivat Liisa Lahtea saamaan kiinnostavan työpaikan. Ghanan ja Tadžikistanin IAESTE-harjoittelu sekä kokemukset harjoittelusta Argentiinassa myös kasvattivat entistä moniulotteisemman ihmisen.

– En hakenut töitä vaan sain sähköpostin, jossa minut pyydettiin töihin, Liisa Lahti nauraa. – Se oli harjoittelukokemusteni ansiota.

Ympäristötekniikan insinööriksi Lappeenrannan Teknillisestä yliopistosta valmistunut Lahti oli opiskeluaikoinaan IAESTE-harjoittelussa Ghanassa ja Tadžikistanissa sekä Argentiinassa CIMOn maakohtaisen harjoitteluohjelman kautta. Katsotaan aluksi, minkälaisen työpaikan ulkomaanjaksot ovat hänelle tuottaneet.

– Tämä on tällainen maailmanparannusprojekti, Lahti luonnehtii vanhassa opinahjossaan toteutettavaa hanketta. – Emme anna kehitysapua vaan autamme alkuun hyviä projekteja.

Hän kertoo, että paikalliset tarpeet, ympäristökysymykset ja sosiaalinen sekä taloudellinen näkökulma ovat keskeisiä tiimin ideoidessa kehitysprojekteja, jotka auttavat paikallisia ihmisiä työllistymään. Yksi kohdemaista on Ghana, jonka olot Lahti tuntee harjoittelujaksonsa kautta hyvin.

Kultakaivos opetti oleellisia taitoja

Vuonna 2008 Lahti sai kuulla päässeensä harjoitteluun ghanalaiselle kultakaivokselle. Hän tarttui karttaan, katsoi missä maa sijaitsee ja soitti sen jälkeen siskolleen kysyäkseen voiko maahan matkustaa.

Reilut kolme kuukautta kestäneen harjoittelunsa aikana Lahti teki töitä Anglogold Ashanti -yhtiön kaivoksen eri osastoilla.

Heti aluksi hän pääsi ottamaan ja analysoimaan vesinäytteitä. Yliopistolla opittu teoria kääntyi käytännöksi. Laboratoriojaksonsa jälkeen Lahti siirtyi kaivoksen ympäristöosastolle. Hän muun muassa tutki, että eri osastojen jätehuolto on kunnossa, eivätkä päästöt ylitä sallittuja.

Rupeamalla kaivosyhtiön sosiaalisessa yksikössä karttui ymmärrys kaivostoiminnan vaikutuksista paikallisyhteisöön. Lahti kertoo anekdootin: – Kerran toimistooni ryntäsi huoneen täydeltä viidakkoveitsin varustautuneita ihmisiä. Heidän talonsa olivat vaurioituneet kaivoksilla tehtävissä räjäytyksissä. Paikallinen tapa reklamoida kauhistutti, mutta onneksi tilanne jo pian kääntyi rauhalliseksi keskusteluksi.

– Afrikka oli jännä kokemus. Vaikka Ghana on kaikkine makuineen, hajuineen ja väreineen aivan erilainen kuin Suomi, minulla oli tosi kotoinen olo.

Omat toiveet selvenivät Tadžikistanissa

Vuonna 2009 Lahti lähti jälleen IAESTE-harjoitteluun. Tällä kertaa matkan päämäärä oli Tadžikistan. Harjoittelupaikka oli ranskalaisessa Acted-kansalaisjärjestössä, jonka toimintapiiri ulottuu katastrofiavusta jälleenrakentamiseen.

– Kävin läpi järjestön tietokoneen serveriä ja katsoin, että kaikki kansiot ovat kuosissa. Opiskeluaikoinani hehkutin dokumentoimisen tärkeydestä. Kun nyt tein sitä käytännössä, huomasin miten tylsää se on.

Lahti oivalsi niin ikään, etteivät järjestötyön ideaaliset lähtökohdat usein toteudu käytännön työssä, vaan aatteet saattavat hukkua paperinpyöritykseen. Hän ymmärsi sopivansa parhaiten sellaiseen työpaikkaan, jossa voi toteuttaa itseään.

Pienikin porukka voi tehdä paljon hyvää

Seuraavana vuonna edessä oli Argentiina ja CIMOn maakohtainen harjoittelu. Harjoittelupaikka oli kahden veljeksen perustamassa kansalaisjärjestössä Cordoban kaupungissa.

Ympäristökysymysten laiminlyömisestä ärsyyntyneet biologiveljekset olivat keksineet innovatiivisen tavan lisätä ympäristötietämystä. Heidän perustamansa Acude-järjestö kouluttaa ala-asteiden opettajia integroimaan ympäristökysymykset osaksi opetustaan.

Oppilaat esimerkiksi keräävät metsästä puiden siemeniä ja istuttavat puita biologian tunnilla, ja laskevat sitten matematiikan tunnilla, minkälaisia metsiä istutuksista kasvaa. Lahden tehtävä oli avustaa Acuden varainhankinnassa.

– Hienointa oli oivallus siitä, kuinka paljon hyvää pienelläkin porukalla voi saada aikaan, jos vaan idea on hyvä.

Sähköposti toi mielenkiintoisen työtarjouksen

Kolme kuukautta kestäneen työrupeamansa jälkeen Lahti reissasi Etelä-Amerikkaa ristiin rastiin ja muun muassa teki vapaaehtoistyötä toisissa kansalaisjärjestöissä.

– Olisin jäänyt Etelä-Amerikkaan pitemmäksikin aikaa, mutta lopputyön ohjaajani Lappeenrannasta lähetti sähköpostia ja pyysi töihin.

Lahti aloitti nykyisessä työssään viime huhtikuussa ja on siitä kovin innostunut. –Tahtotilamme on valtava, katsotaan miten onnistumme, hän sanoo.

Lahti kertoo, että harjoittelujaksot ovat tehneet hänestä entistä rennomman ihmisen ja opettaneet paljon solidaarisuutta.

– Olen myös oppinut arvostamaan monia asioita Suomessa. En kumminkaan enää kestä täkäläisiä ruikutusta, vaan mietin entistä tarkemmin kuinka aikani käytän.